I see faces as they pass beneath the pale lamplight



Reilu kolme kuukautta sitten pakkasin tavarat laatikoihin, hyvästelin Mikkelin ja lähdin kohti Helsinkiä. Vihdoinkin täällä, tuntuu kuin olisin ollut täällä aina, vaikka samalla pieni pala minusta kaipaa Savonlinnan rauhaa, jossa kuitenkin vietin kuusitoista vuotta elämästäni. Kaksi niin erilaista paikkaa, Helsinki ja Savonlinna, molemmat yhtä rakkaita mutta se oikea koti on aina Savonlinnassa. Se on paikka jonne voin aina palata ja tiedän siellä olevan kaikki tuttu ja turvallinen, mutta siellä kuitenkin on myös se kaikista tärkein eli oma perhe.

Välillä tuntuu yksinäiseltä, aivan sama minne menenkin niin kaikki tuntuu katoavan sitä myötä ympäriltä. Välillä tekisi mieli pakata laukut ja lähteä Suomesta, lähteä jonnekkin kauas missä en tunne ketään, eikä kukaan tunne minua. Voisin alottaa täysin puhtaalta pöydältä, ilman ennakko luuloja ja ilman pelkoa siitä, että joku tuomitsisi vain menneisyyden takia. Sunnitelmissa onkin että korkeakouluopintojen jälkeen suuntaan ulkomaille, haluan nähdä maailmaa enkä jäädä vain paikoilleni.

Ulkomaista puheenollen tällä hetkellä tuntuu hieman oudolta, etten ole nähnyt parasta ystävääni kuukausiin, sillä hän lähti Espanjaan vaihtoon kymmeneksi kuukaudeksi, mikä tuntuu kamalan pitkältä ajalta. Etenkin kun täällä asuessa totuin jo ajatukseen ettei välillämme ole satoja kilometrejä ja pystyin soittamaan hänelle ja tapaamaan ilman tuntien junamatkaa. Nyt välillämme on kuitenkin tuhansia kilometrejä ja näen häntä ainoastaan skypen välityksellä. Onneks ikävä helpottaa pian hetkeksi sillä 29.12. lähden Espanjaan hänen luokseen juhlimaan uuttavuotta ja otan irtioton Suomen maisemista viikoksi. Matka kuitenkin tuottaa suurta stressiä, sillä en ole koskaan käynyt ulkomailla ja lentopelkoni tuottaa lievää paniikkia. Suunnitelmissa on jo toinenkin matka toisen ystävän kanssa ensi kesän alussa, kun ystäväni pääsee pois intin hoivista, olisi tarkoituksemme tehdä viikon matka jonnekki. Tällä hetkellä kohteena mielessämme olisi Berliini, kaupunki jossa vielä haluaisin asua jonain päivänä.

Tällä hetkellä matkailu ei kuitenkaan ole päällimmäisenä mielessä, vaan miele valtaa suunnaton stressi koulusta. Parin viikon päästä minun tulisi olla jo työharjottelussa ja herätä joka aamu aikaisin seuraavat 18viikkoa, tehdä päättötyötä ja suorittaa etänä eri kursseja. Työtä riittää ja aikaa ei tunnu riittävän kaikkeen. En haluaisi pakottaa itseäni tekemään päättötyötä tai eri projekteja väkisin, sillä olen huomannut että silloin työn laatu on paljon huonompaa mihin oikeasti pystyisin. Yritän pitää aikataulut kasassa, mutta tehdä töitä kun siltä tuntuu. Pientä perseelle potkimista tämä kaikki kuitenkin vaatii. Jos kaikki menee hyvin niin ensi keväänä vihdoin saan ammatin itselleni ja voin ylpeänä todeta itseni työttömäksi tai todeta ainakin että paskan ammatin valikoin kun työllistyminen on aivan olematonta. Siitä huolimatta aion jatkaa opintoja ammattikorkeakoulussa ja ehkä viellä jonakin päivänä minäkin pääsen sossun luukulta pois, vaikka mikäs tässä sossupummina elellessä. Ihan mukavaa. Aina välillä.

3 kommenttia:

  1. Oletko ajatellut sitä että ihmisen ongelmat ja menneisyys on omassa itsessä? Omaa itseään ei voi paeta, eikä elämää voi aloittaa puhtaalta pöydältä muuttamalla toiseen maahan tai kaupunkiin. Jos haluaa aloittaa puhtaalta pöydältä on asiat korjattava ensin omassa päässään. Pakeneminen ei onnistu vaan ulkomailla ne ongelmat moninkertaistuvat. Olen asunut itse lasteni kanssa yksinhuoltajana kolmessa maassa ja todennut että elämä on juuri niin hyvää kuin oma psyykkinen hyvinvointi on. Muuta ulkomaille vasta kun olet saanut elämäsi sellaiselle raiteelle ettet itse kanna menneisyyden taakkaa. Todellakin suosittelen avarakatseisuutta ja elämistä pallolla, eikä laatikossa.<3 Toivon sinulle kaikkea hyvää.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kyllä tietoinen että menneisyys on omassa itsesäni, olen täysin ok asioiden kanssa, mutta muille toisten asioiden urkkiminen ja johtopäätöksien perusteella muiden tuomitseminen näyttää olevan helvetin iso ongelma. Ulkomaille haluaisin lähteä, sillä haluan nähdä maailmaa ja puhtaalta pöydältä aloittamalla tarkotin lähinnä sitä että aloitan alusta kun en tunne ketää, solmin uudet ystävyyssuhteet, tutustun eri kulttuuurin tms. En oman elämä aloittamista uudelleen, että unohtaisin menneet, päin vastoin niitä en halua unohtaa koska ne tekee musta tälläsen kun olen :)

      Poista
  2. Great blog♥

    How about follow each other?
    I follow your blog. Waiting for you♥
    My Blog: http://juliemcqueen.blogspot.com

    VastaaPoista