Somewhere I belong

Vanhoja blogitekstejä lukiessa mulle tuli olo, että asiat on menossa huonompaan ja huonompaan. Ennen osasin nauttia pienistäkin asioista ja pystyin selvittämään ongelmat hyvin. Nykyään saan harvoin syytä miksi hymyillä, olen paskonut elämäni asiat lähes täydellisesti ja kurkkua myöten täynnä näitä ongelmia. Mietin kuinka voisin selvittää ja hoitaa asiat pois päiväjärjestyksestä, mutta siihen se sitten jääkin. Pakenen niiltä ja lykkään viikkoja ja kuukausia eteenpäin, kunnes huomaan että olen tien päässä ja kaikki ei olekkaan enää ehkä ratkaistavissa.

On siltikkin asioita tai asia josta voin iloita. Ystävät, ainakin muutamat niistä. Erityisesti eräs jonka kanssa olen viettänyt melkein kaksi kuukautta lähes taukoamatta ja hän on saanut minut tuntemaan itseni iloiseksi ja unohtamaan pahan maailman. Tahtoisin olla hänen kanssaan koko ajan, sillä silloin en tunne huonoa oloa enkä mieti miten asiat voisivat olla. Annan ajan viedä ja annan hänelle pusun poskelle. Niinä hetkinä tunnen olevani elossa.  Viikot vietän hänen kanssaan ja kotiin tultaessa tunnen ikävän hyökyaaltona ja ahdistus hiipii hiljaa. En tiedä miten päin olisin ja itkisinkö vai nauraisinko. En olisi uskonut että ikävä voi koskaan kasvaa näin isoksi tai pelkäisin yksin oloa. Yksin ilman hänen turvallista syliä. Ikävä saa mieleni pyörimään mitä hurjimpia voltteja. Pian taas nähdään ja voin hymyillä.


Itseäni harmittaa että kolme muuta hyvää ystävääni on jäänyt vähemmälle pitkän välimatkan ja muiden asioiden takia. Haluaisin nähdä heitä enemmän, mutta pelkään etten enää osaa olla oma iloinen itseni mitä joskus olin. Tuntuu että pilaisin heidän päivän pienillä väärillä sanoilla ja huonoilla ajoituksilla. Kuitenkin tahdon yrittää, vappu olkoon siihen yksi mahdollisuus.

Vappu, alkoholia ja draamaa. Suosiolla ajattelin skipata perus puistohengauksen ja välttyä draamalta ja suhdesotkuilta. Muutama kalja hyvässä seurassa kaukana draamakeskuksesta riittää minulle. Riittää paremmin kuin hyvin. Suunnitelmat on hyvät ja toivon mukaan ne myös toteutuu. Huomenna äiti on tulossa käymään pariksi päiväksi ja melkeimpä voin jo arvata ettei mene puolta tuntiakaan kun on ensimmäinen sota päällä kun aihe jo molemmat tiedetään. Sitä innolla odotellessa, luultavasti ovet paukkuu ja lähden aika nopeesti kävelee täältä.

7 kommenttia: