★ You were everything I wanted, but I didn't get anything


Postaukset jäänyt vähille henkilökohtaisista syistä, mutta olen taas palannut blogin pariin.

Viikko ennen joulua istuin autossa ja itkin ensimmäiset kilometrit. Milan ja London joutui jäädä ystäväni hoiviin jouluksi, sillä eivät mahtuneet mukaa ja autossa oli allerginen kummi mukana. Olin allapäin koko alkumatkan kunnes kummini tarjosi siiderin... Siitä lähti käyntiin railakas matka Savonlinnaan ja mukava joulun odotus perheen kanssa.

Savonlinnassa oli pitkästä aikaa mukavaa olla perheen kanssa ja nähdä sukulaisia. Vaihtelu tylsään yksin elämiseen oli tarpeessa.Oli mukava herätä aamulla ja sanoa jollekkin hyvää huomenta ja juoda teetä muiden kanssa pöydän ääressä. Päivät meni tuttuja nähdessä, kissojen kanssa leikkiessä, perheen kanssa löhöilyyn ja muutama päivä ehkä shoppailuun ja baareiluun.

Jouluaaton vietimme kotona, vaikkakin päivällä pistaydyimme mummin luona syömässä, jossa oli myös serkkuja, kummeja, tätejä ja muita sukulaisia. Mummin luona kävi myös joulupukki, jota pienimmät pelkäsi suunnattomasti. Mummin luota lähtiessämme kävimme pois menneiden sukulaisten ja lemmikkien haudoilla viemässä kynttilöitä. Näin vanhempana sitä alkaa miettiä miten paljo hyviä muistoja onkaan jäänyt ihmisistä ja lemmikeistä ja kuinka paljon niitä kaipaa. Voisimpa elää niitä muistoja uudelleen. Illan vietimme kotona saunoessa, availlessa lahoja ja viettäessä laatuaikaa vain perhee kesken. Jouluna mulle on tärkeintä, että saan viettää rauhallisen joulun yhdessä perheen kanssa.


Joululahjoihin olin täysin tyytyväinen vaikkakin muiden kilometrilistoihin verrattuna mun lahjalista jäi kakkoseksi. OnePiece vaal.pun haalari, muki, lahjakortteja, suklaata, ihanat tossut ja pörrösukat, rahaa ja muuta pientä. Ei mulle lahjat ole tärkeitä, ne on vaan sivujuttu joulussa, toki en voi väittää enkö odottaisi joululahjoja, mutta tyydyn vähään. Joululahjojen lisäksi äiti oli käynyt risteilyllä ja toi suuret määrät karkkia, joista on kaapissa aimoannos viellä sillä yritän välttää liikaa makea syömistä.

Syömisestä puheen ollen, mulla oli suunnaton paniikki, että jouluruuat loppuisi kesken, mutta miettikää sitä kun olin lähdössä kotiin takaisin mulla oli muovipussillinen ostettuja ruokia mukana, sillä tunnetusti hamstrasin ahneena paskana kaupasta kaiken joka näytti hyvältä. Kauppareissun jälkeen äiti totesi, että ensi jouluna kirjoita listan valmiiksi mitä haluan ja jään kotiin odottamaan, sillä olen kallislapsi.


Ajattelin alunperin jättää koko joulupostauksen tekemättä, sillä se jäi näin myöhäiseksi, mutta päätin kirjoittaa silti kun asiaakin oli. Blogini pidemmät tauot välillä johtuvat henkilökohtaisista syistä, joiden vuoksi en edes yleensä pääse ilmoittamaan tauosta, siltikään tauoista huolimatta en ole lopettamassa blogia ja jos näin joskus kävisi, siitä tulisin ilmoittamaan.

Nyt olen taas palannut Nurmijärvelle kahden riiviölapseni luokse ja jos totta puhutaan, tahtoisin takaisin savonlinnaan tällä hetkellä. Kiinnostukseni nurtsilla asumiseen on täysi nolla ja etsinkin parhaillani auntoa Helsingistä ja toivonmukaan löydän mukavan yksiön. Tätä nykyistä asuntoakin parhaillani sisustan uudelleen, uusi sänky tulossa ja ikeaan pitäisi raahautua jossakin vaiheessa... Sitten kun olisi rahaa. Sisustusvimma on suuri mutta tilin saldo olematon. Tili on shoppailtu lähes miinuksille. Uudet korkkarit, paitoja, kirjoja, hajuvesiä, sukkahousut, meikkejä, elokuvia ja lista senkun jatkuu..

Leila
Milan
London
Nipsu
Uusivuosi alko osittai hyvin ja osittai paskimmalla tavalla kuin vain voi. Ensinnäkin värjäsin hiukset ruskealla, mutta väri on silti lähempänä mustaa kuin toivottua lopputulosta. Uudenvuoden aaton aatto meni muutaman kaverin kanssa kämpillä jutellen ja pää huurussa. Oli tarkoitus käydä ajoissa nukkumaan, jotta herääminen ei olisi niin tuskainen aamulla mutta kuinka ollakkaan viellä aamu neljän aikaan löysin itseni lukemasta kirjaa. Aamu tulisi olemaan vaikea jo henkisestikki sillä pelkäsin jo tulevaa iltaa.

Aamulla torkutin viimeiseen saakka ja kaikesta kiireestä huolimatta kerkesin hyvin bussiin. Matkalla soi biisejä, jotka onnistuivat vain laskemaan mielentilaani ja henkistä kestokykyä entistä alemmas....Päivän vietimme kierrellen kaupoissa uusia bilevaatteita etsien ja ne löytäen. Iltaa kohden oloni parani muutamien puheluiden myöten, mutta kuten sisimmässäni tiesin.... Aivan turhaan. Illalla mietin viimeisiin hetkiin saakka että lähdenkö kotiin ja pilaan seurassani olleiden illan ja eristäydyn yksinäisyyteni ajoiksi, sillä luottamus oli mennyt kaikkiin. Taas kerran, enkä enää usko että luottamus palaa.

Väkisin hymy naamalle ja kävellen kohti Venueta. Ensimmäisenä paikanpäällä, muutamat jekkubatteryt naamaan ja puhelimessa roikkumista. Ei varmaan voinut olla huomaamatta paskaa oloa, kun naamaa vääntelin ja pidättelin itkua. Lopulta luovutin ja toivoin että sulla olis paska fiilis aamulla, kun luet ne miljoonat viestit joita sulle laitoin. Ihmisiä baarin täydeltä ja päätin lopettaa sen kamalassa henkisessä paskassa uimisen ja menin tanssimaan. Yht äkkiä kaikki olikin hyvin ja pahat ajatukset teljetty loppu yöksi piiloon. Ystäviä, alkoholia, kirkkaita valoja, hyvää musiikkia ja päätöntä tanssimista. Baarin sulkemis aikaan asti tanssin kuin viimeistä päivää ja annoin musiikin viedä ja ensimäisenä tultiin ja melkein viimeisinä lähdettiin. Uudenvuoden aloituksesta tuli sittenkin ihan hyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti