★ You're dancing with the devil



 'Mä tiedän etten voi sua omistaa, vain pienen hetken koskettaa'.

Tällä hetkellä mä ajattelen että kaikki on perseestä, miehet siellä ykkös sijalla. Eipä mua toisaalta enää kiinnosta mikään. Mulle kaikki on just nyt turhaa ja olo mitään sanomattoman tyhjä.Mihinkään ei huvita mennä, mitään ei huvita tehdä. Haluisin olla vaan yksin ja nukkua, mutta toisaalta haluisin jonku kivan mun seuraks kenen kaa vaan vois olla, ihan vaikka tekemättä mitää. Halata sillo kun siltä tuntuu ja kertoo kaikist asioist luottamuksellisesti. Missä on mun batman?

Jonku aikaa sit kaikki oli ihan suhteellisen hyvin ja tuntu et kaikki tulee menemään hyvin. Ei tainnut taas mennä ihan kun lokuvissa. Haluaisin mennä ja olla kavereiden kanssa ja nähdä ihmisiä ja juhlia, mutta toisaalta mitään sanomaton olo painaa päälle, väsymys ei tunnu katoavan millään ja jään kotiin istumaan ja tuijotan tv sarjoja, kirjoitan ja piirrän päivästä toiseen. Tällä hetkellä mun ainoo lohtu on kaikki uusi. Uudet vaatteet, ruokaintoilut, kirjat... Mutta sekin ilo kestää vain muutamia minuutteja, korkeintaan. Mihin katosi kaikki ne päivät, kun kaikki oli keskenään ja oli tiivis kaveripiiri. Hengattiin vaan ja käytiin toisten luona ilman mitään syytä. Nykyään jos näkee jotain niin täytyy olla hyvä syy tai mukana on alkoholi. Kesäisinkin kaikki menee puistoon juomaan, kun mä haluisin välillä vaan olla ja... Vaan olla. Yksinkertais, mutta liikaa vaadittu?

Eniten mä kuitenki kaipaan muutamia tiettyjä ihmisiä mun lähelle, etenkin yhtä, joka on nähtävästi ottanut linjakseen rankan 'mykkäkoulua - puhun kerran puolessa vuodessa, soittaakseni aamuyöllä sanoakseni kolme minun suustani kuultua merkityksetöntä sanaa' ... Niin, ei varmaan ole vaikea arvata mitkä ne kolme sanaa voisi olla. Ne sanat mitkä oikeastaan haluisi jokainen kuulla, ehkä hieman useammin ja silloin kun sitä oikeasti tarkoittaa. Outoo että edes mietin tätä henkilöä enää, siitä on kauan kun viimeks nähtiin. Tosin viime puhelusta on vaan muutama päivä. Mieltä raastavaa ajatella että näinkin kauan, jo yli kaks vuotta mä oo taas odotellu ja odotellu et joku päivä löytäsin tän henkilön mun oven takaa, mut taidan odotella viellä toiset pari vuotta. En luovuta, niinhän ne sanoo ettei unelmista saa luopuu.

'Tää on tää rakkaus jota pitää muistaa, mä haluun sanoo äänee enkä kuiskaa
rakkaus sua kohtaan ei oo hiipunu, rakkaus sua kohtaan on enemmänkin kiihtyny'


Taustalla soi hitaat biisit, purkka maistuu piparkakuille ja mietin miten saisin kaiken toimimaan. Tällä turhan päiväsellä paskan jauhamisella, haavemaailmassa elämisellä tai sängynpohjalla makaamisella se ei onnistu. Ensinnäkin mun on erotettava ne tosiasiat mun omista kuvitelmista. Oon huomannu lähiaikoina, että kuvittelen asioita ja ala uskoa niihin itse, jolloin myöhemmin huomaan ettei asia oikeasti olekkaan totta. Tähän karuun todellisuuteen heräsin myös eilen, asiat eivät ollukkaan aivan kuin kuvittelin. Mun pitäis varmaan alkaa pitämään paremmin asioista kiinni ja pitää mun haavekuvat erillaan realitystä, mutta minkäs teet kun kaiken täytyis olla kun Barbiella. I want to be a Barbie. The bitch has everything.

'Sitä päivää odottaa yhä vielä sydän saa, jos hän tulla luoksein vois,
Niin on mennyt aika odotuksen pois'

4 kommenttia:

  1. Hui, luin tän ja mun oli ihan pakko kommentoija, että mullon sama tilanne! o:

    VastaaPoista
  2. TIIA: kiva et joku tuntee samoin, mut täs tilantees ei oo kovin mukava juttu :((

    VastaaPoista
  3. chilli blogi! tsekkaa kans meitsin blogi

    http://almostfucked.blogspot.com/

    VastaaPoista