★ Picture of you is makin me crazy



 Musiikki soi taustalla, kissat tuhisee vieressä ja turhaannun kymmenien välilehtien kanssa. Sata eri asiaa joita täytyisi muistaa, jotka täytyisi hoitaa alta pois ennen kuin uudet asiat rynnävät päälle. Olen laiskuuden orja, mutta tyytyväinen tilanteeseni tällä hetkellä. Valloitettu sänky, piirustuslehtiöt, tyhjät cola-tölki, kyniä, lehtiä, tyyny- ja peittokasoja. Viikonloput ja vapaapäivät vietän sängyllä istuen ja purkaen luovuuttani piirtämiseen, kirjoittamiseen ja musiikkiin. Toisinaan olen tyytyväinen asuessani niinkin pienessä paikassa kuin nyt asun. Täällä ei ole kiire mihinkään ja voin keskittyä itseeni ja yksin olemiseen. Välillä voin pistäytyä ystävien luona Helsingissä tai kysyä heitä käymään, mutta eniten rakastan hämärässä valossa yksin istumista, musiikin soidessa taustalla. Se jos jokin tekee minut iloiseksi.

Pari päivää sitten listasin ylös asioita joita tarvitsen, jotta saisin vaatekaappiini loppusyksyä ja alkavaa talvea varten tarvittavat vaatteet. Sen seurauksena laitoin vaatetilauksen tulemaan ja toivon vaatteiden saapuvan mahdollisimman pian. Tilauksesta huolimatta listaani jäi viellä muutamia ostoksia, jotka on tehtävä enne kylmempien päivien tuloa, sillä muuten olen vaarassa jäätyä.
Suunnattomien vaatelistojen lisäksi on viellä toinen lista, joka sisältää sisustuksee ja asumiseen tarvittavia asioita. Tauluja varte ripustimia, tauluja, vaaterekki, sohva, uusi sänky, astioita... Kaikkea mahdollista metrin mittaisten listojen verran. Kaikkeen pitää sijoittaa pikkuhiljaa, sillä rahaa ei ole opiskelijaelämää eläessä kuitenkaa varaa. Kaikki pitää laskea viimeistä senttiä myöten, eikä heräteostoksia. Mahdottomuus minulle.



'Tänä yönä vihdoin sä pääse pois tästä paska maasta pois'

Mietin ja laskeskelen mikä mahdollisuus olisi muuttaa pois Suomesta. Heti kun saisin mahdollisuuden, lähtisin. En enää arkailisi ja jäisi miettimään 'mitä jos...', 'entäpä kun..' niin en tee. Lähden ja sanon hyvästit kaikille. Ne jotka oikeasti jäisi kaipaamaan, he kyllä pitävät yhteyttä ja tulevat käymään, kuin myös toisinpäin. Tällä hetkellä Englantiin muutto vaikuttaa viellä liian kaukaiselta rahan ja koulun takia, mutta Ruotsiin muuttamisessa en näe ongelmaa. Jos nyt alan todella tekemään töitä tämän unelman eteen ja saan hoidettua koulu, raha ja muut asiat kuntoon... Tämä tyttö lähtee ensi kesänä ja aloittaa kaiken alusta.

Tukholma olisi tällä hetkellä ykkösvalinta kaupungin suhteen, kumminki lähellä ja helpot kulkuyhteydet Suomeen tarpeen tullen. Toiset vaihtoehto olisi Göteborg ja Malmö, toki ne Ruotsin suurimmat kaupungit. Ainoa arveluttava asia tässä on, että ruotsinkielentaito ei ole parhaimmasta päästä, toki muuton takia olisin valmis opiskelemaan ahkerasti. Suomi on nähty ja jotenkin ahdistavaa kun halaun kiertää maailamaa. Alku olisi siinä että muuttaisin pois Suomesta aluksi Ruotsiin ja siitä aina edemmäs koulujen jälkeen. Kaikki luonnistuu aikanaan ja työt ensimmäistä vaihetta varten alkaa nyt. Teen kaikkeni, jotta onnistun.



Yleensä ei ole tapana puhua asiasta, mutta nyt pakko saada asia ulos. Ahdistus kasvaa välillä suunnattomaksi kun katson kuvia tai näen kadulla käveleviä ihmisiä, joilla on suunnattoman ihanan laihat jalat ja muutenkin täydellinen vartalo. Nyt joku ajattelee varmasti, että olen huomiota hakeva, itseni väärästi näkevä, enkä ole tyytyväinen itseeni. Asia kuitenkaan ei ole niin. Nyt kun sanon, että omasta mielestä olen laiha, kyllä. Varmasti lähipäivinä löydän formspringistä jonkun anonyymin jättämän 'kysymyksen' siitä kuinka pidän itseäni laihana, vaikka olen hänen mielestään sotanorsu. Voi jättäkää ne pois, mua ei kiinnosta mielipiteenne. Olen huomannut, että sanoin miten tahansa on siitä aina joku anonyymi erimieltä, mutta asiaan. Olem itseni kanssa aivan sujut ja olen lähes tyytyväinen kaikin puolin ulkonäkööni, mutta mieleni tempun pistävät joskus pään sekaisin.  Joskus, joka kerta kun katson peiliin ääni huutaa päässäni.

En näe itseäni tarpeaksi laihana joistakin kohtaa. Jos voisin ilman sivuoireita ja vaaroja, olisin jo luultavasti leikannut saksilla palat käsivarista ja jaloista pois. Kaikin puolin hyvä, mutta käsivarret ja etenki jalkani pistävät joka kerta silmiini, enkä pääse asiasta eroon ennen kuin olen tyytyväinen. Tosin alkaako taas sama kierre ja alan tekemään asialle jotai.. Tapahtuu muutosta, mutta koskaan en saavuta tyytyväisyyttä vaan aina ajattelen, että viellä voi vähän ottaa pois. Riskeistä huolimatta asialle on tehtävä jotain.



Kauan suunnitteilla olleet tatuoinnit lähentelee valmistumistaan ja jouluna alkaa luultavasti armoton musteprojekti. Tarkoituksena olis saada käsiin full sleevet, chesti, yläselkä, kaula ja mahdollisesti myös kyljet tatuoituna. Tiedän, että tähän tulee kulumaan niin helvetisti aikaa ja rahaa, mut kestän sen. Kuan oon tätä halunnu ja nyt sen aion toteutta makso mitä makso, ruuasta ja muista huveista se vaan on pois.

2 kommenttia:

  1. Mul on melkein sama sänky, paitsi valkosena. Ja samanlainen peittoki sit punaset sydän valot. :D

    Mäki oon miettiny aina välil Suomest pois muuttoa, mutta kielitaidottomuus estää sen.

    Tiiän ton "Jos voisin ilman sivuoireita ja vaaroja, olisin jo luultavasti leikannut saksilla palat käsivarista ja jaloista pois" - fiiliksen. Kyse on mulla kylläkin mahasta ja leipäveitsellä oon aatellu operaation suorittaa.

    Koskas tulee kuvaa smileystä? Sattuko ja tuliko paljon verta? Jänteeseen neulan iskeminen on tässä muutaman viikon sisällä tapahtumassa.

    VastaaPoista
  2. emmma:
    hienoo :DDD
    suomesta pois muuttaminen, kielitaitoo voi parantaa, se ei ole mikään este :D

    ja smielyn tekemine ei sattunu, vähä tais tulla verta, en huomannu :DDD

    VastaaPoista