★ This is not the end

Ja sillä samalla sekunnilla ku avaan uuden tekstikentän, mun pää lyo tyhjää ja kaikki ajatukset hajoo. Yritän saada niitä sanoiksi, lauseiksi. Nukuin viime yön todella huonosti. Ahdistavia unia ja tunnin välein heräilyä. Kissat oli päättänyt pistää vessapaperirullat uuteen kuosiin ja vähän laittaa lattioille lämmikettä. Vessapaperirullat ovi revitt riekaleiksi ja pyöritelty ympäri asuntoa ja lopulta kaksi viattoman näköistä kissaa löytyi omalta pediltä ison paperikasan alta nukkumasta. En taaskaan voinut olla vihainen niille.


Iltapäivällä suuntasin Helsinkiin. Tarkoituksenani oli mennä Fredan Tivoliin Jersey Shore bileisiin, mutta jätin välistä rahatilanteen vuoksi, sillä tiesin että en voisi olla ostamatta juotavaa kunnes tili lyö tyhjää. Kiertelin sen sijaan kaupoissa ja kävin Mandarin pleasure-smoothien Arnoldsista. Kaupoista en löytänyt mitään kovi mielenkiintoista rahatilanteen vuoksi, mutta siltikkin mukaani tarttui yksi toppimekko (kuvissa päällä) ja graffiti kynsilakka. Kynsilakan suhteen mua ärsytti kotiin tullessa, sillä tarkoitkseni oli ottaa musta, mutta toisessa valossa huomasin sen olevankin myrkyn vihreä, tosin kynsissä se ei ollut nii paha kuin oletin ja väri sopi uuteen paitaan.


Sen kamalan ihmismassaseikkailun jälkeen suuntasin kohti Oulunkylää. Mummi oli miehensä kans käymässä tädin luona ja mun kummipoika oli siellä myös, kun kummi ja täti oli lähteny risteilylle. Pitkästä aikaa näin kummipoikaa 3v ja serkkua 1v. Menoki oli sen mukasta kun ruokaa lenteli pitki lattioita ja muumeja katottiin enemmän kun laki sallii. Siinä pikkusten kanssa touhutessa ei paljoa kerennyt muuta ajatella ja hyvä niin, kaiken sai hetkeksi mielestä pois.


Oulunkylästä lähtiessä oli jo tullut ulos pimeää. Mua tavallaan pelotti liikkua pimeällä ulkona, mutta toisaalta se oli rauhoittavaa. Vainoharhaisuus vain teki siitä pelottavan tilanteen. Ihmisiä oli liikenteessä yllättävän paljon kellonaikaa katsoen, vaikkakin oli perjantai niin olihan se yllättävän vilkasta silti. Menin sporalla ruskeasuolle, mistä Niko tuli hakemaan mut ja mentiin meille. Kuten normaalistikki ensin Niko juoksee kissojen perässä niitä pyydystäen ja sitten me lähdettiin ulos kävelemää ja kuvailemaan. Ja niinkuin aina, joku ohikulkijoista katsoi meitä kuin mielisairaalasta karanneita...Enkä ihmettele. Mutta pitkästä aikaa oli taas hauskaa Nikon kanssa.




Mä luulin että viikonlopusta tulis ihan paska ja istuisin koko ajan kotona, mut ei niin ookkaan. Perjantai oli mukava ja Inka pelasti mun lauantain. Nimittäi huomenna me reivataan niin että kaikki kuulee. Pendulum ja omppuhotelli. En edes ala arvailemaa mitä siitäkin tulee, mut kuulette siitä sitten viikonlopun jälkeen jos enää ketää on elossa sillon. Toivottavasti edes minä ja Inka, epäilen pahasti.



2 kommenttia: