✰ You make me smile


Taas pääsen aloittamaan pienellä puheella lempiaiheestani; Formspring ja v*tun tyhmät anonyymit! Mua hämmentää suuresti miten joillekkin mun ja jeren parisuhteesta on kehittynyt suuri elämän este. Anonyymit ne vain jaksaa vaivata päätään asioilla, jotka ei niitä liikuta niinkun ei pätkääkään. Se että anonyymi ilmoittaa mielipiteensä jomman kumman silmään pistävästä ulkonäöstä, joka ei miellytä häntä itseään.. Tai että jompikumpi meistä menettää maineen seurustellessaan toisen kanssa. On aika hassua, sillä miten tämä asia vaikuttaa näihin kyseisiin henkilöihin, koska he eivät mainettaan menetä tai ole toisen naamaa joka päivä katsomassa. Ja tuskimpa me välitetään niin paljon jostai maineesta tai muiden mielipiteistä, jos itse olemme tyytyväisiä siihen mitä meillä nyt on. Hämmentää miten paljon nykyään ihmiset puuttuvät toiste asioihin, vaikkeivät olisi yhteydessä asiaan millään tapaa.


Mä selailen nettisivuilla hurjaa vauhtia ja näpyttelen puhelinnumeroita puhelimeen. Pienen paniikin vallassa uskaltaudun soittamaan lukuisiin numeroihin ja kyselemään mahdollisuuksiani asuntojen saantiin. Eilis aamuna (tarkemmin katsottuna iltapäivällä klo 16.05) juoksin suoraan postiluukulle ja parkaisin kauhusta nähdessäni lattialla suuren kirjekuoren, joka sisältäisin tiedon kouluun pääsystä. Luulin ettei olisi mahdollisuuksia tulla hyväsytyksi kouluun.  Avasin kirjekuoren ja tunnistun päällimmäisen lapun. Mut oli hyväkytty Nurmijärvelle Keski-uudenmaa ammattiopisto Keudaan, audiovisuaalisen viestinnän perustutkintoa opiskelemaan. En voinut kuin olla iloinen, mutta ei siinä viellä kaikki... Paras ja rakkain ystävä  Aleksi oli hyväksytty kouluun myös, joka tarkoitti 3vuotta yhdessä opiskelua ja päivittäin näkemistä! Meidän lisäksi myös hyvä kaveri Tiina tulisi samaan ryhmään, joten ei tämäkään olisi voinut paremmin mennä! Soitin muutaman puhelun ja kerroin uutiset tutuille ja pyysin tulevaa muuttoapua, josta pääsemmekin siihen toiseen aiheeseen....

Asunto, lukuiset muuttolaatikot ja kiireiset päivät. Nurmijärveltä ei löydy ainuttakaan tyhjää asuntoa ja tällä hetkellä ei nähtävästi vapaudukkaan. Ehkä parempi niin, saan yhden syyn enemmän muuttaa Helsinkiin ja kärsiä pidemmästä koulumatkasta, joka tuotti viime syksynä suuria heräämisoneglmia. Nyt kumminki opiskelumotivaationi on huipussaan vuoden lomailun jälkeen ja oln valmis tekemään kaikkeni valmistuakseni 20-vuotiaana..... Luoja sentään, siinäkin aika valmistua. Asutoja on nyt muutama, joihin täytyisi soittaa ja kysyä mahdollisista takuuvuokrista ja muusta. Mua hiukan pelottaa vuokrien hinnat ja kuinka tulen pärjäämään, mutta pakko se on. Aloitan säästeliäät elämän tavat, joka on toisin sanoen mulle mahdottomuus mutta yrittänyttä ei laiteta. Mulla on aivan suunnaton hinku päästä sisustamaan mun asuntoa. Saada se oma rauha ja sanavalta siihen miten ja missä mikäkin tavara on tai kuinka usein siivoan tai monelta ruoka on. Oon selaillut monia nettisivuja, joissa myydään huonekaluja ja sisitustavaroita sun muuta ja mun kuola suorastaa valuu kaikkia ihania tuoleja, sohvia ja tauluja katsellessa. Mulla on täysin tarkka mielikuva sisustuksesta ja sen mä aion myös toteuttaa.


Muutamat lähipäivät mä oon viettänyt Jessen kanssa ja kävellyt kaatosateessa kotiin. Juonut lirtoja Coca-Cola Cherryä ja käyttänyt tuubillisen Coca-Cola-huulirasvaa. Oon ollu puruleluna ja purru toisia. Mikä olisikaan sen ihanempi tapa viettää sateisia kesäpäiviä, kun ulista kivusta ja saadatoiset parkumaan. Eilis iltana kuitenkin pyöräilin vanhemman pikkuserkkuni Sarin luo. Istuttiin, juotiin kahvia ja juteltiin asioista. Taas pitkästä aikaa olin iloen, ettei mun tarvinnu vietätä perjantaita seinille puhuen. Seinät kuuntelee, muttei ikinä vastaa. Sunnuntaina Jeren olis tarkoitus tulla Savonlinnaan ja pahoin pelkään mitä tulevasta viikosta tulee. Se voi olla ihan mukava tai täys katastrofi. Ensi viikon viikonloppuna olisi juhannus ja ei ole pienintäkään hajua mitä voisi tehä. Tosin mulla olisi mahdollisuus lähteä ilmaiselle risteilylle, mutta mhdollisuus viettää juhannus Savonlinnassa Jeren ja muutaman kaverin kanssa. Mä en osaa päättää, saisimpa molemmat. Kauan olen halunnut risteilylle, mutta ikäväkin on kova. Tällä hetkellä mulla on kamaa stressi kaikesta ja toivon ensi viikon lievittävän stressiä ja saisin nauttia viimeisistä lomapäivitä ennen töiden alkua. Tarvitsen viellä unta, unta ja vielä paljon lisää unta.

200 lukijan raja hipoo ylittymistää! Kun se tulee täyteen aion tehdä jonkinlaisen suuremman juhlapostauksen, jossa otan myös toiveenne huomioon. Jos on kysymysiä, vastailen niihin myös mielelläni! Kaikki toiveet ja kysymykset voitte laittaa kommenttiboksiin tai sähköpostiin jennieannihilation@hotmail.com ja niitä myös odotan saavani! :D

6 kommenttia:

  1. Se on joo kumma että ihmisii kiinnostaa muiden suhteet nii ihmeen paljon! :D ja maineenhan takii juu suhde pitää alottaa... no, kiva elämä tulee ihmisille jotka jaksaa pohtii mainettaan koko ajan :D

    Hei, mä ilmeisesti oon sun 200. lukija!! :D eli juhlapostausta kehiin nyt!

    VastaaPoista
  2. haha niimpä, onnee nille ihmisille :D

    ja kyl juhlapostaus tulee tossa viikon alussa =)) tää viikko on vähä kiireine :D

    VastaaPoista
  3. Voi että, minä opiskelen tuossa koulussa av -linjalla .. Olen 3 vuosikurssin opiskelijana. Koulussa siis nähdään.

    btw, olen blogisi uusi lukija.

    VastaaPoista
  4. Eris; oo kui makeeta! mäki olisin 3vosikurssin opiskelija jos olisin hakenu sinne heti ysin jälkee tai käyny muit kouluja kunol mut eiiii mä oonvähä jäles :D mut siel nähää =))
    ja ois uudet lukijat on aina mukavia ♥

    VastaaPoista
  5. Yeah, syksyllä siis näemme. Toivottavasti tunnistat minut. En aina näytä siltä, miltä minun odotetaan näyttävän ;)

    VastaaPoista
  6. Megafoni mukaan ja kuullutan sua siellä jos ei muuten löydy :DDD

    VastaaPoista