✰ It's not so easy

Katson kelloa ja se näyttää aamu neljää. Miten mä onnistun tässä? Joka ilta mä otan asenteen 'nyt mä kirjotan' ja kumminkin viellä yön pikkutunneilla mä istun tuijottaen tyhjää ruutua. Mä en saa ajatuksia enää sanoiksi. Mietin päivittäin lähesjoka hetki mielessäni mitä ja miten kirjoitan. Muotoilen lauseet valmiiksi ja valmistaudun kirjoittamaan, mutta kun aika tulee niin pää lyö tyhjää.

Taas yli viikon mä oon yrittäny saada aikaseksi kirjoittaa tänne. Tahtoisin kovasti kirjottaa joka ikinen hetki ja aiheitakin olisi, mutta en kykene. Kun istun koneelle mä vältän tyhjän sivun avaamista ja pakenen netin syvyyksiin kaikkeen muuhun. Lueskelen muiden blogeja siinä toivossa, että joskus minäki jaksaisin päivittää logia yhtä usein. Jopa tylsyyden huippu; facebookin ja gallerian etusivu-napi painaminen minuutin välein on itselleni helpompaa kuipostauksen aloitus. On aika tehdä asiaan muutos. Haluan sen asenteen takaisin, mikä mulla oli ihan blogia aloittaessani. Mä kirjotan, kun siltä tuntuu, enkä pakota siihen itseäni. Istun koneen ääreen silloin kun siltä tuntuu, enkä ajattele blogia ja kirjoittamista koko aikaa. Mä aion päivittää blogiani useammin, sillä nyt on vähän jäänyt. Tosin kesä on alkanut ja tekemistä tulee enemmän ja aikaa blogille jää vähemmän. Teen silti parhaani ja pyrin päivittämään vähintään kaksi kertaa viikossa. Tosin kiireisyyshän myös on hyväpuoli, se tietää paljon enemmän kirjoitettavaa, kun jotai elämässänikin tapahtuu! Viime viikkokin on ollut mitä ihmeellisin...

Mä luulin etten pystyis ikinä unohtamaan jotain vanhoja asioita. Enkä mä pystykkään. Mä vaan yritän olla muistelematta niitä huonoja juttuja. Huomasin yks päivä, että kyllä mä kaipaan vanhoi hyvii aikoi ihan liikaa. Mulle tuli niin paljon ihanii ja vähän vähemmän ihania muistoja mieleen, kun istuttiin kaverin kanssa laurilla. Me ei oltu nähty aikoihin, ei varmaan vuosiin, mutta nyt oli aika. Syötiin jäätelöä ja naurettiin tyhmille jutuille, mä halusin saada kaiken toimimaan kuten ennen.

Pitkin viikkoa mä ajattelin, että tänään mä teen jotai jännää, mutta kumminkin nukuin lähes kaikki päivät, kunnes koitti perjantai. Olin odottanut tätä päivää kauan, sillä Jenna-rakkani ja Hennu tulisi Savonlinnaan. Heti aamusta menin keskustaan ja näin Karoa pitkästä aikaa. Käytiin syömässä jäätelöt ja juteltiin lähinä suhdeasioista ja kuinka tyhmiä tietyt miehet joskus osaavat olla. Seuraamme liittyi myös Junnu ja mä kirosin vai smileystä pudonnutta ja kadonnutta palloa. Se nimittäin oli varaan neljäs jonka nielaisin tai muuten vaa kadotin. Saatoi Karon ja Junnun bussipysäkille ja lähdin itse kirppikselle, josta löysin uuden käsilaukun. Minulle jäi ylimääräistä aikaa, joten kävin bussiasemalla sijaitsevassa eläinkaupassa kyselemässä rottia, kultakaloja ja ostamassa Maaralle (islanninhevonen) uuden harjan ja kisuille ruokaa ja makupaloja.
Lopulta menin Jennaa ja Hennua vastaan ja lähdettiin Hennun kanssa meille. Tarkoituksena oli käydä Caperossa, mutta saatiinkiin Tomilta kyyti joten tehtiin meillä ruokaa. Tavallisestikkin Hennu nukahti taas ajoissa ja itse valvoin aamuun saakka, kunnes nukahdin musiikkia kuunnellessa.

Lauantaina lähdettiin kävellen kaupukiin hyvissä ajoin, jossa nähtiin Juusoa ja Tomia. Juusoa oli mahtava nähdä pitkästä aikaa, sillä en ollut nähnyt häntä aikoihin. Tottakai Tomiakin oli mukava nähdä, useamminki pitäisi tosin nähdä! Siitä sitten kävimme Hesessä ja odotimme Jennaa ja Perttua, jtoka tuli hieman jäljessä. Tarkoituksena oli lähteä samantien kävelemään meille takaisin, mutta jäimmekin hetkeksi satamaan nautiskelemaan juomiamme ja ottamaan aurikoa hyvän musiikin soidessa. Bilefiilis nousi pian huppuun.
Olimme meillä hyvissä ajoin illalla ja soitimme muutamille ihmisille, että tulevat meille. Hennu päätti vähentää juomisiaan kaatamalla ne vahingossa kaupan pihaan odotellessamme muita ja ua vaan nauratti. Kolme vähän vanhempaa jätkää käveli luoksemme ja yksi heistä sanoi 'siinähän te olette, ihmeteltiinki mihin karkasitte' kun toinen yritti sanoa hiljaa että 'ei noi oo ne samat!' ja tämä ensimmäinen totesi ettei sillä ole väliä, kunhan on naisia. Olin hiema hilpeällä tuulella ja hihittelin vähän kaikelle. Me istuttiin meidän pihassa ja pyöriteltiin hulahulavannetta ja ihmeteltiin huikeita lantioliikkeitä. Tai sitä kuinka typerältä näytimme pyöriessä. Meitä alkoi olla muutamia jo kun mentiin meille ja päätettiin alkaa soittamaan musiikkia. Lähinnä mun aika meni kun naureskelin parvekkeelta alakerran naapurille ja sen kaverille, jotka lopulta eksyi meille myös. Toiset joi, toiset söi.. Toiset nukahti sohvalle ja toiset sänkyyn. Ilta oli kokonaisuudessaan ihan mukava ja oli mukava istua iltaa vähän isommalla porukalla, vaikka jonkinlaista draamaakin mahtui sekaan. Vaikka mun mielestä, eihän ilta ole mitään jos ei jotain pientä draamaa löydy. Mutta voin kertoa, etten tuntenut itseäni spidermaniksi tai teräsmieheksi sunnuntaina.

Mä oon jotenkin niin kyllästynyt taas parin päivän aikana. Lojun sängyn pohjalla tekemättä mitään, kuunnellen ehkä vain musiikkia. Illat puhun puhelimessa ja yöt tuijotan ikkunasta ulos. Mun arkipäivät on vain liian tyhjiä ja ilman sisältöä. Vaikka yksikin kaveri sanoi, että onhan hän täällä, että kyllä täällä korvessa tapahtuu... Miksi en ole vakuuttunut tai huomannut muutosta? Tänään mä vaan lähdin ulos ilman mitään määrän päätä ja päädyin valokuvaamaan johonkin metsään ja rannalle. Mä oikeastaan rakastan sitä epätietoisuutta, kun vaellan jossain ilman määränpäätä. Vaikka kyseessä olisikin vain läheiset kadut ja metsäpolut, ne riittää mulle.

Luulin jo yhessä vaiheessa, että olin päässyt yli yhdestä henkilöstä, mut olin väärässä. Tää ihminen tuli taas ja sekotti mun pään aivan täysin. Mun pitäis pysyy vahvana ja sanoo ei, mut en vaan pysty. Mä en oo tietonen, että mikä ois oikee ratkasu ja mitä mun pitäis tehdä. Mietin joka päivä, että miks tapahtu niin ja näin ja miks kaikki on näin vaikeeta. Asioita toki vaikeuttaa moni muukin asia ja eräs toinen henkilö, mutta mä yritän löytää ratkaisun tähän kaikkee vei se sit aikaa miten paljon tahansa.

Kesä on alkanu ja mullon kesän suunnitelmat aivan auki. Mä haluaisin vaan matkustella, mutta mulla on koko heinäkuu töitä, joka hankaloittaa myös mun 18-vuotissynttäreiden pitämistä. Kesäkuu olis tarkoitus viettää kierrellen ympäri Suomea kavereiden luona ja ehkä tehdä joku pieni roadtrip sen aikana. Luultavimmi kumminkin vietän suurimman osan ajastani Helsingissä tai Seinäjoella. Kesän jälkeen lähden varmaan heti elokuun alussa etelään, kaiketi Kreikkaan joksikin aikaa. Ja tämä taas myöhästyttää mun mahdollista koulun alkua, jos johonkin kouluun pääsen. Sitten syyslomalla suunnitelmissa olisi Lontoon matka. Näihin on kumminkin viellä aikaa, joten keskityn tähän hetkeen ja lähden perjantaina Seinäjoelle joksikin aikaa. Mulla onkin ikävä erästä henkilöä.

1 kommentti:

  1. kyl mä täällä oon, ja mulle saa soittaa ihan millon vaan, ni lähetää johonki :) tosin oon päivät töissä, mutta illat vietän aika usein yksin.. Ja mulla on tekstariliitymä ni mäkään en voi soitella joka päivä ja sit ku sulla ei oo saldoo ni tekstarit ei kauheesti auta :<

    VastaaPoista