★ Wonderful life


Mä haluun sua enemmän ku muut haluu.

Taas mä istuin ikkunan edessä tyytymättömänä kaikkeen. Olin itseenikin pettynyt. En pitänyt lupausta, jota itselleni vannotin pitäväni. Mun piti ottaa niskata itseäni kiinni ja saada asioita hoidettua ja tässä mä olen, vailla suuntaa tälle kaikelle. Mä ehkä elättelen myös toiveita jostain suuremmasta, jostain mitä en voi saavuttaa yksin. Joka päivä oot mun ajatuksissani ja mä luon meille yhteistä tulevaisuutta, mutta mitään ei tapahdu. Tai oikeastaan tapahtuu, mutta olen sokea sille kaikelle.

Kaikki mitä meillä on on niin vaikeaa. Mikään ei onnistu sormia napsauttamalla vaan joudumme tekemän kaikkemme, jotta tämä onnistuisi. Moni olisi jo luovuttanut. Me emme. Kohta kaksi vuotta olemme yrittäneet ja yrittäneet saada tätä toimimaan, kuitenkaan onnistumatta. Mutta eikö se ole niin, että sitkeys palkitaan? Niin se on. Parin kuukaudn päästä meillä ei ole kilometrejä välissämme tai huolta kaipuusta toisen luo. Silloin me olemme jo onnellisesti yhdessä ja kaikki nähty vaiva ja usko tulevaan palkitaan. Tyytymättömyyteni katoaa ja saan näköni takaisin.


Mä haluan ajatella positiivisesti. Keväthän on uuden alku, eikö vain? Joka kevät mä käyn kaikki ajatukseni läpi ja unohdan turhat murheet ja keskityn iloisiin ja mukaviin asioihin. Mietin tulevia lämpimiä kesäpäiviä, jalkoja polttelevaa rantahietikkoa ja tuulta joka tempaisee hiukset mukaan leikkiinsä. Mä olen viellä nuori, enkä aio vanhempana miettiä, miksi en elänyt hetkessä ja toteuttanut unlemiani. Aion elää hetkessä ja toteutta unelmani, jotta voin vanhana miettiä kuinka ihanaa nuoruus olikaan. Mä lupaan itselleni, että seuraavasta kesästä tulee paras, eikä vain kesästä vaan myös huomisesta. Lupaan että jokainen päivä tulee olemaan entistä parempi.

Viime viikolla olin iloinen monista asioista. Monena päivänä musiikki valtasi kehoni ja vei mukanaan. Mä annoin musiikille vallan viedä mua mihin ikinä halusikaan. Mä heiluin ja pyörin auringonsäteissä ja näin kirkaan sinisen taivaan. En miettinyt näytänkö tyhmältä tanssiessani, sillä tunsin oloni ihanemmaksi hetki hetkeltä. Oloni oli vapautunut ja tunsin olevai höyhenen kevyt. Lämpimät kevät päivät, t-paita ja shortsit, jäätelö ja auringonvalo lämmittämässä kivasti paljasta ihoa. Olin iloinen muistellessani viime kesän päiviä... Puistoja, riihisaarta, casinonsaaria ja iltaa ystävien seurassa. Super Mario t-paita muistuttamassa hyvästä ystävästä. Pieni vesisade, paljaat varpaat ja kylmä vesi valui ihoa pitkin. Se tunne kun seisot hämäränä iltana vesisateessa, ihosi on kananlihalla, mutta et tunne kylmyyttä. Ystävän halaaminen bussiasemalla, ruokapaikan kova hälinä ja painavat matkatavarat. Junan valot, pyörän rikkinäiset jarrut ja limua satamalaiturilla. Valokuvia junaraiteilta, uhkarohkeaa keikkumista sillan reunalla ja leffoja aamunkoitteeseen saakka. Jokaisesta päivästä löytyy aina pieni asia, josta iloita.



Naureskelen ääneen, kun huomaan taas kellon olevan jo viisi aamulla. Tarkoituksenihan oli mennä ajoissa nukkumaan ja käyttää päivä hyödyllisesti johonki mukavaan. Kuinka ollakkaan huominen taitaa olla puoliksi nukkumista. Tiedän jo nyt etten aio nousta sängystä, kun herätyskello soi. Myöhään valvomisessa on tosin hyvätkin puolensa. Voin katsella kuinka aurinko alkaa nousta ja kevään ensimmäiset linnut laulavat aamutervehdyksiään. Voin juoda ennenaikaisen aamukahvin ja katsella keittiön ikkunasta töihin meneviä ihmisiä ja kuinka asuntojen ikkunoihin syttyy valoja. Kaikki on yöllä niin pimeää, vain oman huoneeni pöytävalo palaa.

Odotukseni on palkittu. Postiluukusta kolahtieteisen lattialle kaksi suurta kirjekuorta, jotka sisältävät pääsykoekutsun Nurmijärven ja Järvenpään ammattiopistoihin audiovisuaalisellelinjalle. Tämä varmisti myöskin sen, että vietän vappuni Helsingissä. Tämän hetken suunnitelmien mukaan lähden loppu viikosta Turkuun ja pyörähdän Salon kautta, josta sitten menen Helsinkiin. 28.4. ja 5.5. päivä on pääsykokeet. Siinä välissä ehdinkin sopivasti juhlia vappua, jota sitten ehkä jatkan hieman seuraavalle viikolle. Olen taas tuttuun tapaan lähdössä reissuun, tietämättä viellä missä yöpyisin tuon pari viikkoa. Aina yösija löytyy, kaverit ja kavereidenkin kaverit ovat halukkaita auttamaan ja aina on hotellit... Joihin minulla ei kuitenkaan ole varaa. Toivon että muutamista seuraavista viikoista tulee ikimuistoisia, etenkin vapusta! Ja myöskin uskon, että yksi suuri asia saa lopullisen ratkaisun tuona viikkona, jota odotan ehkä eniten. Siinä samalla panikoin pääsykokeita, vaikka viimeksikin tein niin aivan turhaa. Panikoin vai panikoimisen ilosta.



Ikkuna on auki ja viileä ilma alkaa lämmetä. Siltikkin varpaitani palelee. Autot alkavat liikkua ja niiden kohina kaikuu korvissani. Kirkas valo alkaa tulvia huoneeseeni ja kissat kääntävät kylkeä. En raaski riistää peittoa maukujien alta, joten haen kaapista viltin itselleni. Asettelen kymmenet tyynyt hyvin ja käperryn peiton sisään. Silitän viellä kissoja toivottaakseni hyviä unia ja painan pääni tyynyyn. Olen nyt valmis nukkumaan pienet kauneus unet. Musiikin saattelemana voin vaipua uneen.

1 kommentti: