✰ Hollywood smile

make avatar

Mä luulin ja uskoin, kun hoin päivästä toiseen itselleni kuinka kamala ja paska paikka Savonlinna on. Tottahan se toki on, kun talvesta puhutaan, mutta nyt oli toisin. Mä tykkään tästä paikasta! Se tunne, kun kävelin kadulla auringon paistaessa ja kaikki hymyili. Ihmiset näytti olevan vihdoin herännyt talvihorroksesta.

Perjantaina aamuna heräsin jo aamu kuudelta. Kuinka hullulta se kuullostaakin minun suusta kuultuna, mutta totta se on. Olin nukkunut yöllä vain pari tuntia, mutten enää saanut unta. Luulin että mä olisin jaksanut valvoa koko päivän, mutta arvaten mä nukahdin pariksi tunniksi puolen päivän aikaan. Sillä välin Jenna kerkesi soittamaan noin kuusi kertaa joko lähtisin hakemaan häntä keskustasta meille. Iltaan mennessä me oltiin Jennan kanssa eksytty eräisiin kotibileisiin aivan mun kodin lähelle, Jantsun kaverin luo. Voin sanoa, että oli erittäin lame, mitä nyt juoksin sukkasillaan pitkin katuja. Me tultiin meille takaisin hyvissä ajoin puolen yön aikaan ja meno oli tuhat kertaa kovempi kuin kyseisissä 'bileissä'... Me tehtiin ruokaa tanssien ja laulaen samalla ja katsottiin leffat kunnes aamu kuudelta luovutettiin ja käytiin nukkumaan. Jenna on mun superwoman.


Aamulla aurinko paistoi silmiin ja mä olisin viellä ollut aivan valmis jatkamaan uniani seuraavat kuusi tuntia. Kuitenkin hinasin itseni vaivoin ylös, sillä Jenna oli jo hereillä ollut hetken aikaa. Tarkoituksemme oli avata kesäkausi virallisesti nauttimalla muutama lonkero jossain keskustan puistossa ja käydä kesän ensimmäisellä pehmiksellä, juuri muutamia tunteja sitten avatulla lippakioskilla!

Kun me käveltiin vanhaa siltaa pitkin ja tultiin keskustan aluelle mä oikeastaan hymyilin niin paljon, että poskiin sattu. Se lämmin ilma, kaikki iloiset ihmiset ja etekin Jenna sai mut hyppimään onnesta. Me käveltiin satamakatua ja suunnattin kohti H&M:ää, josta mä toivoin löytäväni Aleksille synttärilahjan ja itsellei shortsit.. Mutta turhaan, molemmat olivat loppuneet. Päätettiin lohduttautua ja mentiin syömään Caperoon, jossa tilasin tutun herkullisen salaatin ja Jenna pizzan kananmunalla. Siitähän meillä sitten iloa riittikin seuraavaksi tunniksi, kun kananmuna oli isketty keskelle pizzaa ja se oli kuin hyytelö. Sitä tökätessä se jäi löllymään viellä kauaksi aikaa. Ei, meillä ei ole yhtään halvat huvit. Mikä parasta, kun Jenna meni hakemaan salaattia, mä olin kuolla järkytykseen. Mä näin ilmielävän Kari Tapion! Tai ainakin sen kaksoisolennon. Olin jo innoissani lähettämässä viestiä äidille, että 'arvaa kuka on caperossa? Kari Tapio!' kunnes mieleeni tuli, etteihän juna kuljekkaan enää. Jenna tuli takaisin ja kysyin vakavan näköisenä onko Kari Tapio kuollut, sillä en ollut aivan varma ja Jenna purskahti nauruun. Sitäkään ei kestänyt pitkään, kun hän huomasi  viereisessä pöydässä istuvan miehen. Tarjoilijaki sanoin miehelle, että hetken mietti oliko tullut hulluksi kun luuli näkeneensä Kari Tapion. Mä taas en uskonut, ettei se olisi hän, koska ei voinut olla toisa niin saman näköistä! Siispä mä päädyin ratkaisuus; Kari Tapio feikkasi kuolemansa, jotta ei tarvitsiki enää laulaa jo kulunutta juna-biisiä. Mikä sen nimi sitten olikaan.


Käveltiin kauppatorin ohi ja huomasin kellon alla istuvat kolme skeittarijätkää. Yksi heistä näytti aivan yhdelle ystävistäni ja jäin tuijottamaan kyseistä henkilöä moneksi minuutiksi, kunnes hän kääntyi katsomaan minuun. Se ei ollu ystäväni, vaikkakin yhtä hyvän näköinen, jonka syystä en kääntänytkään katsettani pois vaan olin kävellä tolppaa päi tuijottaessani tuota komistusta. Aikeistamme mennä myös kellon alle istumaan huolimatta menimme läheiselle satamalaiturille, josta oli suora näköyhteys noihin kolmeen skeittariin. Mä oikeastaan lukitsin katseeni tuohon mustahiuksiseen komistukseen, joka yllättäen vilkutti minulle kymmenien minuuttien tuijotuskilpailun jälkeen. Mä en oikeastaan tiennyt mitä mun olisi pitänyt tehdä, muuta kuin alkaa hihittelemään epämääräisesti. Miksi näinkin pieni asia sai minut hihittelemään onnesta.

Me käytiin ostamassa pehmikset. Vaniljapehmis strösseleillä, kaunis kesäpäivä, paras ystävä tai lähes sisko ja lokkien kiljuntaa. Ensimmäiset kesän lonkerot laiturilla korkattu ja meidän kesä oli nyt virallisesti alkanut! Musiikki soi ja se vei meidät mukanaan. Me tanssittiin ja laulettiin sen tahdissa ja naureskeltiin ohi kulkeville ihmisille, jotka katsoivat meitä hieman oudoksuen. Välillä me vaan makoiltiin laiturilla ja nautittiin auringon lämmöstä ja katseltiin kirkkaan sinsitä taivasta ja jonkin lentokonee jättämää pilvivanaa. Jokaisen päivän tulisi olla juuri tälläinen.
 

Iltamyöhään, kun aurinko oli jo laskemassa tai oikeastaan jo laskenut pois mä lähdin kävelemään kotiin. Mä mietin missä olit sillä hetkellä ja miksi en ollut taas kuullut susta pitkään aikaan. Ja mulle pitkä aika on puoli päivää. Mä odotin, että parin päivän päästä me oltais yhdessä istuttas sun sängyllä, jultais kaikki asiat läpi selviksi ja me voitais olla onnellisii. Mutta kuinka ollakkaan tänä aamuna mä en vielläkään ollut kuullut susta mitään. Et vastanut puhelimeen, et ollut koneella, eikä kukaan tiennyt missä sä olet. Oliko tämä jotain uutta? Ei mulle ainakaan. Joka kertahan mä elätin toiveita sun lupausten jälkeen, että me nähtäisi vihdoin, mutta joka kerta mä petyin. Mä oikeastaan kiusasin vain itseäni.

Mä katselin sillalta alas ja mietin miltä kylmä vesi tuntuisi iholla. Mulla alkoi olla hieman viileä, sillä alkoi tulla pimeä, eikä aurinkokaan enää ollut lämmittämässä. Mä kuuntelin musiikkia ja kävelin sen tahtiin. Aika kului nopeasti ja tuntui kuin olisin ollut nopeampi kuin koskaan. Ehkä kävelinkin entistä nopeammin, sillä mieleni olisi tehnyt juosta tuota olotilaa karkuun, mutta turhaan. Taas kerran mä annoin sun tehdä tän mulle, painaa mut pohjalle, josta mä joka kerta olen noussut. Nyt musta tuntuu silti siltä, että kerta viellä ja mä en enää jaksa

animated gif maker

Tämän hetkistä mielentilaa kohentaa se, että muutamien tuntien päästä mä istun autossa matkalla kohti Helsinkiä. Mä nään mun kavereita ja saan viettää vappua kavereiden kanssa. Kaksi viikkoa Helsingissä, noin parin kilometrin päässä susta ja kumminkaan en tule sua näkemään, vaikka lupasit ja vaikka kuinka toivoisin. En anna sen siltikkään pilata näitä viikkoja. Mä aion ottaa kaiken nyt irti ja unohtaa murheet. Pois alta risut ja männunkävyt, Jennie on irti! Mulla on myös hieman paniikki, sillä mulla on seuraavan parin viikon aikana kahdet pääsykokeet audiovisuaalisille linjoille. Panikoin viimeksikin pääsykokeita, kylläkin turhaan. Ja panikoin nyttenkin jos pääsykokeiden laatu on 'tee kuutio pahvista ja leikkaa ja liimaa-tekniikalla tee siitä omannäköisesi. Ja piirrä huoneen pohjapiirros huonekaluineen' hmmm.. Juurikin näin. Niistä selvisin viime vuonna täysin pistein, tosin olin tyhmä enkä aloittanut vaatetuslinjaa. Nyt mun olisi pakko päästä audiovisuaaliselle linjalle tai saan itkupotkuraivarin.

Kumminkin kaikki ihmiset, jotka liikutte pääkaupunkiseudulla, ilmoitelkaa ihmeessä jos on halukkaita kahville tai muuta vaikkapa shoppailukierrokselle! Tosin tämä koskee lähinnä kavereitani, mutta toki te lukijatkin voitte ilmoittautua vapaaehtoisiksi, sillä uudetkaan tuttavuudet ja seura ei ole pahitteksi, päin vastoin! Nyt otan tunnin yöunet ja sen jälkeen almistaudun lähtöön. Ja tiedoksi, että pariin viikkoon postaus voi olla hyvin vähäistä ja jäädä pois ehkä kokonaan, sillä en aio kantaa tietokonetta mukanani ja postailu mahdollisuudet jäävät vähiin. Kumminkin palaan kertomaan reissusta viimeistään parin viikon kuluttua, jos ei aikaisemmin kuulu mitään. Hyvää kesän alkua kaikille! ♥ :)

Ainiin, postailuehdotuksia voi sitten laitella sillä välin tulemaan! Ja palautetta, mitä vaa ikinä keksittekin!

6 kommenttia:

  1. Ihana viimeinki tälläne iloo pursuava postaus :) oli kyl ihana lukee, kuulosti tosi siistiltä!

    VastaaPoista
  2. Vitsi, että sä osaat ottaa hyviä kuvia tästä Savonlinnasta, vaikka tylsältä näyttääkin ! Mulla oli myös asiaakin, että missäpäin Savonlinnaa sä asustelet, ja jos asut täälläpäin niinkuin minä (näin olen kuullut) en oo kyllä koskaan sua täällä nähnyt o: Hurja juttu, mut kivoja postauksia on tullu ! Musta ois älyttömän kuva, jos sä voisit joskus ottaa esim. sun huoneesta kuvia, ja lisätä niitä tänne(=

    http://xoxoya.blogspot.com/

    VastaaPoista
  3. Inka: haha joo asun savonlinnas viel toistaseks nätkil =)) ja joo en liikuskele kauheesti missää, kun ei yksin huvita oikein lähtee mhiinkää :/ Mut jos sullon joskus aikaa ni lähetää vaik lipalle! :D

    VastaaPoista
  4. Hei, mäkin asun nimittäi nätkillä, jote oon kuullu iha oikein ! Siistiä, ja pitää kattoo, kyllähän mä olisin mielellään tulossa sun kanssa lipalle (:

    VastaaPoista
  5. Tosi kivoja noi kuvajutut, millä oot tehny ne? :) Ja mikä kamera sulla on?

    http://youwillchoose.blogspot.com

    VastaaPoista
  6. kiitos :> teen ne jollai netist löytyvält mikä löytyy googlettamal 'gift maker' ja mullon joku canonin normi digikamera ku ei oo ollu varaa hankkii järkkärii, mut kesäl sit :D

    VastaaPoista