✰ And you don't even care


Mä luulin että mä voisin lentää vapaana ja katsoa, kuinka ihmiset juoksee kiireisinä uhraamatta ajatustakaan  pysähtymiselle. Olin väärässä, enhän mä voisi oppia lentämään. Tänään mä kulutin aikaani katselemalla ikkunasta pikkulintuja, jotka hyppi puun oksalta toiselle ilman huolia. Voin kumpa mäkin saisin elää päivän ilman mitään huolia.

I hope you're good tonight
And I know you don't feel right when I'm leaving


Kaikesta huolimatta mä hymyilin omille ajatuksilleni. Mä haaveilen paljon. Mua nauratti ajatus itsestäni laskemassa liukumäkeä viime kesänä keskustan leikkipuistossa. Mä haluaisin aina välillä olla taas se sama pieni lapsi, joka juoksenteli satamalaiturilla hyppien ankkurirenkaiden yli ja laski ääneen kuinka monta ohitti. Kantaen mukanaan rakkainta pehmoeläinkissaa ja puhua sille, kun kukaan muu ei ymmärtänyt. Kysyä tyhmiä kysymyksiä aikuisilta, kuten miksi linnuilla ei ole käsiä, miksi tädillä on kukkapaita ja miksi varpaita on jalassa viisi.

Mä katselin vanhoja valokuvia. Mä oikeesti kaipasi sitä tunnetta, kun kaikki oli niin suurta ja uutta. Juhlapyhätkin tuntu ihan ihmeellisiltä ja mä odottamalla odotin niitä kaikkia. Pääsiäinenkin oli ihan huippu ja joulupäivätkin tuntui niin ihmeelliseltä. Kesän ensimmäisen leskenlehden näkeminen oli ilmoitettava kaikille ja vesilätäköissä pomppiminen ei ollut naurettavaa. Nyt kaikki oli tylsää ja tavallista.


'Selvää on ettei kukaan sujauttanut sinulle tyhmyyspilleriä, etkä ole ääliö, joka kuuluisi laitokseen... Ajan mittaan tuli helpommaksi sanoa itsellesi ei kuin sanoa muille ei.'

Miks oo ajautunut tähän elämän raiteilta suistuneeseen junaan. Mä opin olemaan innostumatta mistää ja aloin olla muiden vietävissä. Täysin muiden vietävissä. Mä oon elänyt jo monia vuosia muille, enkä itselleni. Jossai vaiheessa kaikkeen oli helpompi sanoa itselleen ei, kun kieltäytyä muiden ehdottamista asioista. Miksi mun tarvitsisi enää elää miettien mitä muut ihmiset minulta vaativat tai mitä ne minusta ajattelevat ja haluavat, kun voin tehdä asiat niinkuin itse haluan ja itse niiden tahdon olevan. Mun on aika muuttaa mun tapoja elämisen ja tekemisien suhteen. Mä en aio enää elää sen kuvitteellisen minä-kuvani kanssa, vaan päästän todellisen minäni valloilleen. Mä alan oikeasti tekemään kaiken mun todellisten haaveiden eteen, enkä enää tuhlaa aikaani niihin 'haaveisiin', joita muut minun olettavat ja odottavat toteuttavani. Mä sanon seis kaikelle, mitä paskaa kaikki mun päähäni yittävän sulloa ja seis ajatuksille, etten olisi hyvä tälläisenä kuin sisimmässäni olen. Olen jo jonkin aikaa ehkä peityllyt sitä sisimmäistä minua ja pelännyt muiden sanaa siitä, kuinka virheellinen ja epätäydellinen olen. Totuustan on, ettei kukaan meistä ole täydellinen. Mä opin elämään virheideni kanssa, sillä ne täydentävät minua. Olen sinut itseni kanssa, ettekä te voi lytistää mua enää. 


'Tunnet kenties tulevasi väärin ymmäreyksi, vaikka uskaltautuisit rohkeasti kertomaan tunteistasi.'

Kuinka monesti sitä miettii, että uskaltaako sitä kertoa tunteistaa vai ei. Yleensä jos ei avaa suutaan oikealla hetkellä, alkaa katumaan sitä, että jätti kertomatta. Päässä pyörii lauseita 'ei se kuitenkaan... mitä suotta.. entä jos..'. Mä mietin itse ainakin ihan liikaa. Mä kiertelen asioita ja yritän saada ihmisen ymmärtämää kerrottavan asian mutkien kautta, tarvitsematta sanoa asiaa suoraan. Miksi näkeä se kaikki vaiva kun voisin vain sanoa suoraan asiasi ja saada ehkä selkeän vastauksen takaisin.

Mä en oikeastaan enää tässä vaiheessa tiedä, kelle mä uskaltaisin kertoa enää mun tunteista tai mistää muustakaan mieltä painavista asioista. Nykyään ihmiset puhuu kelle sattuu ja sitten ihmetellään, miksi tuokin tietää tai miksi tälläisiä juoruja. Kun kerrot jollekkin esimerkiksi vain omasta viikonlopustasi, juttu leviää yllättävän nopeasti ja moni tekee asioista suurempia kuin ne oikeastaan onkaan. Olen nykyään valinnut henkilöt joille puhun, hyvin tarkasti. En puhu kellekkään. Mä pidän kaiken vain omana tietonani ja hukun niihin suunnattomiin ajatusvyöryihi, jotka tulee mieleeni. Mä luulin, että mä selviäisin yksin kaikkien ajatuksieni ja ongelmieni kanssa yksin, mutta en selviä. Mä oikeasti tarvitsen jonkun jonka kassa jakaa tämä kaikki. Mä en tahdo kuulevani ihmisten suusta 'mulle voit kertoo, mä kuuntelen.' ja seuraavalla viikolla mä saan kuunnella omia ongelmia ja asioita kymmnen muun selittämää, että miksi näin ja miksi noin. Mä odotan vielläkin sitä päivää kun löyän ihmisen, joka ei petä mun luottamusta.

'Usein ehkä pelkäät kosketusta, koska et pysty erottamaan, mitä tuo henkilö tarkoittaa tai aikoo, vaikka hän vaikuttaisi kuika läheisltä.'

Mä tartteisin jonkun selkeen oppaan tai ohjekirjan ihmisestä, jokaiselle oman, jossa kerrottaisi mitä mikäkin meinaa. Nimittäin säästyisin suurelta ahdistukselta. Mä haluaisin selkeät merkit siitä mitä ihminen oikeasti haluaa ja mitä se oikeasti tarkoittaa. Mä en haluis tulla satutetuks vain sen takia, että mä itse ymmärsin jotai väärin tai toinen ei voinut asiaa tarpeaksi selkeästi ilmaista.
Mä tahtoisin löytää jonkun ihmisen, jonka kanssa voisin vaan hengata ja olla jouten. Jonka kanssa voisin jutella syvällisiä yötä myöten, ilman kiirettä mihinkään. Jolle voisin soittaa milloin tahansa tai mennä käymään ilmoittamatta. Lähteä keskellä yötä ulos ja istua vaikka kalliolla ja jutella niitä näitä tai olla vaan hiljaa. Ja mä en nyt tarkoita mitään parisuhdetta vaan ihan vain hyvää ystävää, jonka kans vois olla lähekkäin ja ihan vapaasti sun muuta. Niitä vain on aivan helvetin hankala löytää, ainakin sen jälkeen jos joku on sun luottamuksen täysin pettänyt. Mutta ehkä viellä joku päivä!


8 kommenttia:

  1. Jotenki tulee mieleen ne iltapäivät kun samalla kaavalla käveltiin useita kilometrejä vain sen takia että saimme käydä kääntymässä ja kävellä taas.

    Illat auringonlaskussa siellä kalliolla, joka oli vain meidän.

    Ja kaikki ne hetket, jolloin vain oltiin ilman minkäänlaista suunnitelmaa.

    Kunnes mä tein virheen ja tuhosin kaiken.

    VastaaPoista
  2. ArpaKuutio: itsekukin niitä viheit tais tehdä... mut silti muistot on ja pysyy. E vaihtais mihinkää.

    VastaaPoista
  3. "etkä ole ääliö, joka kuuluisi laitokseen..."

    Yksi laitosnuori ääliö ilmoittautuu! :D

    VastaaPoista
  4. näis sun teksteis on se hieno juttu et sä kirjotat ihan erilailla ku monet muut. monet kertoo vaan kaikkee perus shaissee niitten päivän vaatteista tai siitä miten ne juorus kaverin kanssa siitä ja tästä ja tosta. sun tekstei on ihana lukee koska tuntuu että kirjotat tunteella(:

    VastaaPoista
  5. wonderfullife: haha niit on monia, itsekki ex-sellaisena :DDDD

    OONADUCK: kiitos, jos niin voi sanoa. Kiva jos tykkäät! :) ja oon joskus vähä liian tunteikas ja tulee just tälläst tekstiä...usein :D

    VastaaPoista
  6. On kyl totta just mitä sanoit että on hirveen vaikee löytää sitä ihmist kelle kertois kaiken ja jolle vois soittaa ja yms miettimättä et onko sillä aikaa tai haluuks se ees?

    Itellä ainaki on kauheen vaikee löytää, ja sit musta tuntuu et roikun näis samois vanhois ihmisit jotka vaa levittää niit juorui ja polkee sua alas!

    Sun blogia vaan lukee, tää on nii hyvä! (:

    VastaaPoista
  7. mageet kun sun blogi on niin persoonallinen! oikeesti liian harvoin saa sanottuu näin kenellekkään :)

    cloudbusted.blogspot.com

    VastaaPoista
  8. UNINTENTED: niimpä, mullaki toi sama et roikun samoin vanhois ihisis ja sit mun asiat leviää yht nopeesti ku heajonnu helminauha lattialle....

    ja kiva jos tykkääät ♥

    Frii: voi kiitos ♥ kiva jos mun blogi ansaitsee sun mielestä tän kehun =)♥

    VastaaPoista