★Stay awake. Dreams only last for a night.



'I've never been one to complain
But your world around me kills me softly'


Hetkittäin mä tunnen oloni erittäin vaivautuneeks. Ihan kuin mua seuraisi sata silmäparia, jotka kirjaisi kaikki mun virheet ylös paperille muistuttamaan mua ikuisiks ajoiks. Tuntuu etten voi oikeastaan tehdä tai sanoa mitään, etten vain mene mokaamaan jotain peruuttamattomasti. Mut valtaa aina sillon suunnaton ahdistus. Mä tunnen eriäisiä tuntemuksia joita en haluais tuntee, koska ne vaikeuttaa joiain asioita entisestään. Kaks hyvin yleistäkin asiaa on suunnaton mustasukkaisuus ja vainoharhaisuus. Mustasukkaisuudesta kärsii kaikki mun ihmissuhteet, etenki parisuhteet tai parisuhteen pohjustaminen. Mun mielessä pyörii lauseita laidasta laitaan. Mulla on suunnaton omistushalu, joka yhdistettynä mustasukkaisuuteen on yksi katastrofi. Tahtoisin pitää yhden henkilön itselläni ja syrjäyttää sen muun sosiaalisen elämän. Tahtoisin eristää toisen kaikilta muilta ystäviltä, ettei vaan kukaan voi vidä sitä minulta sitä kenet olet omakseni saanut. -Tai omakseni haluan. Onneksi mun päässä on tallella viellä se fiksu ääni, joka käskee mun olemaan hiljaa. Tiedän, etten voi koskaan omistaa henkilöä täysin, en voi riistää keneltäkään elämää ja tehdä itsestäni hänen uutta elämäänsä. -Vaikka kuinka niin tahtoisin. Vainoharhaisuus taas ajaa mut mieleni pienimpiin ja synkimpiin nurkkiin. Kaikissa lauseissani sana 'jos' huutaa oikeutta tulla kuulluksi. Miks ajattelen aina pahinta kaikesta.. Joskus olis mukava ajatella kuinka hyvin asiat ovat jos jotakin käy tai on käynyt. Tämäkin vainoharhaisuus haittaa elämistäni hyvin paljon. Parisuhteessa kaikissa asioissa aina mahdollisuuksii kuuluu vain negatiivisiä asioita. -Jos hän löytää toisen, jos hänelle on käynyt jotaiin, jos hän ei haluakkaa tätä. Mä en tiedä mitä mun pitäisi tehdä, jtta tämä loppuisin. Muutama päivä sitten huomasin pimeällä roskia viedessäni ajattelevani, jos joku hyökkääkin mun kimppuun tai jos roskiksessa olisi mörkö. Mä pelkään kaikkea ja ajattelen asioista pahinta. Tää ahsitus ajaa mut järjiltä välillä. Mä haluaisin vaan jättää lapun pöydälle 'kiitos.' ja juosta itseäni pakoon. -Jättää ajatukseni ja mieleni hetkeksi rauhaa ja palata takaisin kun paha on poissa. Mutta eihän se ole mahdollista. Mun on vaan sopeuduttava elämään itseni ja sairaan mieleni kanssa.


Kuitenkin kaiken tämän paskan keskellä, mun elämässä on positiivisiäkin asioita. Esimerkiksi huomenna menen äidin kanssa keskustaan ja käydään työkkärissä, kaupoissa ja jossai syömässä. Tarkoituksena ostaa ehkä muutama uusi paita ja ehkä uudet housut. Sitten käydään ostamassa iso kasa irtokarkkeja ja ehkä vuokrataan pari leffaa. Suunnitelmissa olisi viettää mukava viikonloppu turhia mietiskelemättä ja ottaa rennosti. Huomenna myös ajattelin valokuvata jos vain kamera on kanssani samaa mieltä.

Ensi viikolla täällä korvessa on lomaviikko kaikilla koululaisilla tietääkseni. Mulla kun taas on loma koko ajan. Ens viikon lopussa ajattelin mennä Helsinkiin näkemään kavereita ja suorittaa kirpparikierroksen ja kierrellä pienempiä kahviloita, ihan vain miellenkiinnon vuoksi. On vain mukava kierrellä kaduilla ja löytää pienempiä putiikkeja ja kahviloita, joista yleensä löytää kaikkea kivaa! Noh kumminkin ensi viikon alussa mulla ei ole mitään tekemistä. Intoa olisi jos jonkilaisiin leffailtoihin, lähteä valokuvaamaan kunnolla ja jos jonkilaiseen tekemiseen, mutta kappas vaan, en taho tehdä mitään näistä yksin. Olisin tosi kiitollinen ja iloinen, kun joku saapuisi kanssani tänne korpeen ja viettäisi aikaa mun kanssa ilman huolen häivää tehden kaikkea mukavaa yhdessä! Toivon mukaan, jos kukaan muu ei ilmoittaudu, tulee edes Jenna Mikkelistä Savonlinnaan kanssani riehumaan. Mutta ilmoittautua saa seurakseni sitten alkuviikolle tänne tai loppu viikolle Helsinkiin!


Sitten muutamat on kyselly jo tuota laulu-videotani. Ja se hyvällä tuurilla tulee tässä viikonlopun aikana. Tosin riippuen siitä keksinkö jonkun kivan biisin, jota laulaisi. Ehdotuksia?! Ja se myöskin, että hellittääkö flunssa jotta ääneni kestää laulamista eikä ala särkyä kesken biisin. Ja sitten yleisempi ongelma, antaako blogger ladata videota, joka on tällä sontaläjälle ollut suurempi ongelma tässä lähipäivinä.

Noh kumminkin sain haasteen, jonka minulle heitti Joni-nautaseni<3! Ja haasteena on kirjoittaa seitsämän faktaa itsestään ja haastaa sitten seitsämän kaveria tekemään tämän. Joten tässä he, jotka haastan: Hennu, Eetu, Edi, Aappo, Karo, Rosi ja Linda. Ja sitten faktat:

1. Tähän mennessä olen suorittanut vain peruskoulun. Vuoden ammattikoulua ja kuuakude lukiota. Toivon mukaan syksyllä aloitettua, suoritan koulun loppuun!
2. Olen kissaihminen ja kissat menevät miesten/naisten edelle. Koska ne ei petä!
3. Jos jotai olen päättänyt haluavani, saan sen käyttämällä keinoja mitä tahansa.
4. Viihdyn enemmän yksinäni ja tarvitsen rauhaa, mutta kavereiden seura silloin tällöin on superia!
5. Laulan kaikkialla. Aina. Kovaa.
6. Rakastan ruusuja ja mut saa lepytettyä ruusuilla, jopa yhdellä ruusulla jos olen vihainen.
7. Olen aina oma itseni eikä mull ole tarvetta esittää mitään muuta.

Nyt kummikin haluaisin teidän lukijoien apua. Kertokaa asioita, joissa blogiani voisi parantaa. Postauksia, ulkoasua, mitä vaan asioita koskien. Ja kertokaa hyviä puolia blogissani, joista te pidätte. Ja tietysti kommentointi muutenkin on sallittua, ja paljon toivottua!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti