✰ It hurts so badly

Mua raivostuttaa ja hämmentää ihmiset jotka puhuvat rakkaudesta, kuin se olisi joku asia tai esine jonka he voisivat vain ottaa omakseen. Kun kuulen joidenkin puhuvat, että heidän täytyy, että heidän on _aivan pakko etsiä_ joku jonka kanssa voisivat olla se saa mut raivon partaalle. Ei rakkautta voi etsimällä etsiä tai vain ottaa jotakin omakseen ja sitten uskotella, että 'minäpä rakastan nyt tätä hekilöä, kun hän ensimmäiseksi vastaan tuli kadulla'. Mitä ihmettä, ei se vaan mene niin. Vaikka mä itsekkin tahtoisin parisuhteen jotta mulla olis joku jonka kanssa jakaa asioita ja saisi tukea ja voisi vaan olla yhdessä viettäen aikaa ja siinä samassa kokea vastoinkäymisiä ja päästä niistä yli, en siltikkään etsimällä etsi jotakuta ja hyppää suhteeseen. Tein joskus sen virheen, pariinkiin kertaan ja huomasin ettei se ole mitään rakkautta, eikä mikään mene niinkuin oli toivonut. Kaikki oli hyvin vaikeaa ja jopa osittain teennäistä. Mä opin odottamaan ja olemaan ajattelematta asiaa, että olisiko Hän se oikea mulle. Annan ajan viedä asioita eteenpäin omalla painollaan, enkä kiirehdi. Tosin joskus se tuntuu hyvin turhauttavalta vain odottaa, mutta ehkä sen lopulta huomaa että se oli hyvä odottaa.
Toinen asia joka mua suoraan sanoen raivostuttaa, mutta samalla naurattaa rakkauteen liittyen. Ihmise jotka kutsuvat rakkaudeksi sitä kun tapaavat netissä henkilön, jonka kanssa juttelavat muutamasta viikosta muutamaan kuuakuteen ja tsädäm... 'henkilö x on parisuhteessa käyttäjän henkilö y kanssa'. Henkilön jotka aloittavat 'suhteen' eivätkä ole edes tavaneet IRL toistaosapuolta, ovat omalla tavallaan hyvin naurettavia ja ehkä jopa säälittäviä. Ehkä joistakin tälläisistä suhteista tulee jotain lopulta, kun on tavannut henkilön, mutta yleensä käy nii ettei henkilö olekkaan sellainen kuin kuvittelit oikeassa elämässä. Ja voiko edes tälläisiä ns. nettisuhteita laskea seurusteluksi tai parisuhteeksi? Ei mun mielestä. Se, että sä sanot 'mä tykkään susta, on ikävä' henkilölle jota et ole koskaan nähnyt, kuin kuvissa, ei vaikuta realistiselta.
Myös 'minä rakastan sinua' lause on jollakin tavalla kadottanut tarkoituksen mun silmissä. Se miten ihmiset sanovat toiselle kyseistä lausetta parin päivän tai viikon seurustelun jälkeen on mielestäni järjetöntä. Tottakai voi tuntea suuria tunteita toista kohtaan jo hyvinkin aikaisessa vaiheessa, mutta minun mielestäni ei vain voi sanoa rakastavansa toista kovinkaa syvällisesti muutaman päivän seurustelun jälkeen, kun kappaskappas jos ero tuleekin parin viikon päästä. Mihin katosi rakkaus? Ja seuraavalla viikolla onkin jo uusi kuvioissa. Mun mielestä sanan 'rakkaus' merkitys on jotenkin kadonnut ja lieventynyt... Nykyään itselleni sanat ei merkitse mitään ilman tekoja. Tottakai  sanatkin merkitsee, mutta teot näyttävät ja todistavat enemmän. Sanot 'rakastan sua', näytä se myös.... Älkää ottako mitenkää vakavasti. Tämä on vain mun näkemys asiasta.

You could crush me
Please don't crush me
'Cause baby I'm a dreamer for sure
And I won't let you down
I swear this time I mean it

And I'll sing a melody
And hope to God she's listening
Sleeping softly while I sing
And I'll be your memories
Your lullaby for all the times
Hoping that my voice could get it right


5 kommenttia:

  1. Vaimoni,

    meidän ajatusmaailmat on melkein identtiset ihan oikeesti.
    Huhu sanoit just tossa kaikki ne asiat jotka on mua hämmentäny.


    Makee postaus <3

    VastaaPoista
  2. Karo: ihanaa et mul ja mun vaimol on sama ajatusmaailma<33
    ja en pääse stadii ens viikonloppun 8( ei oo rahaa.

    VastaaPoista
  3. Ihana blogi, alan seuraamaan ♥
    Ps. oon ihan täsmälleen samalla kannalla tuon rakkausasian kanssa. Ei rakkaus oo rakkautta vaan NAPS jos niin päättää. Se on tunne, mikä tulee sydämmestä. Sitä ei aivot niinkään analysoi :)

    VastaaPoista
  4. Tiina; ukava että pidät :> ja hyvä jos jotku voi samastuuu mu ajatusmaailmaan jossain määrin. Ei tunne ainakaa oloo niin oudoks :D

    VastaaPoista