✰ How can we fix our broken hearts

Aamulla herätessäni, mulla oli erittäin hyvä fiilis. Mä valmistauduin jopa ennätys ajassa ja päästiin lähtemään hyvissä ajoin äidin kanssa keskustaan. Mulla oli energiaa vaikka mihin. Tottakai mua alko välillä hermostuttamaan äidin nalkutus mun vaatevalinnoista, kun ei kuulemma talvella voi lähteä sukkikset tai legginsit jalassa ulos. Ja mähän lähden niinkuin parhaakseni näen. Noh kumminkin ensimmäisenä me suunnattiin tokmannille, josta mukaan tarttui aivan liikaa karkkia. -Noin 800g... No niillä ajattelinki selvitä seuraavat kolme viikkoa ainakin. Mukaan tarttui myös colan makuinen huulirasva, joka mun tekis mieli syödä, koska se tuoksuu ja mistuu myös ihanalle. Purkillinen sitä menee varmaan alle viikossa. Sitten me mentiin Tiimariin, jossa näin aivan ihanan pinkin helminauhan, jossa roikkui shottilasi! Se oli niinkuin kaulakoru-shottilasi. Kaulassa kun sitä pitää niin on aina shottilasi mukana. Noh kumminkaan äiti ei sitä mulle ostanut tänää vaan lupas että saan käydä ostamas sen ensi viikolla. Vaikka aluks epäili, onko mulle viisasta ostaa shottilasia aina mukana kannettavaks. Tiimarista päästiin vihdoin kamalan nälän kourissa raahautumaan pizzeria Caperoon, jossa otin vakioni lämpimän broilerisalaatin ja äiti otti perus pizzaa ihmetäytteillä. Siinä sitten juteltii ja kuunneltiin kun eräs rouva jutteli tarjoilijan kanssa läheisestä ravintolasta. Taisivat haukkua paikan, omistajat ja ruuat aivan lyttyyn, lukuun ottamatta vuohenjuusto kananrintaa. Noh kumminki rouva ilmoitti tarjoilijalle, kenen kanssa jutteli, ettei vuotaisi tätä keskustelua eteenpäin. Ei huolta rouva, kuulimme asiasta suoraan sinulta. Seurattiimpa siinä viereisessä olevaa perhettä jossa mummi puki pikku poikaa, joka tahtoi tikkarin. Mummi iloisesti sanoi että 'saat sen tikkarin kun ollaan puettu. Se on keltainen!' No poikaan ei pitänyt asiasta, koska tahtoi vihreän tikkarin ja mummi tyynenä sanoin 'se tikkari on vihreä!' vaikka kumminkin tikkari oli keltainen. En enää epäile yhtään, miksi monikaan kaverini ei nuorempana erottanut vihreää ja sinistä esimerkiksi toisistaan, koska luultavimmin heidänkin mumminsa olivat heitä huijanneet. No siinä sitten syötyämme äiti lähti lentopallotreeneihin ja mä lähdin bussilla kotiin.

Kotona mä kuvasin meidän kissoja hieman. Toki mun kamera alkoi taas olemaa asioista erimieltä ja mulla meni hermot. Yllättäen kumminkin kissat suostuivat olemaan kuvattavana melko hyvin ja tottakai parhaat kuvat katosi kun kamera päätti valittaa muistikorttivirhesstä. Joka päivä uusi virhe. Muutama päivän päästä kameran voikin heittää sitten roskakoriin. Joka tietenkää ei olisi paha asia, sillä toivon mukaan heinäkuussa vasta kylläkin saan kunnon järkkärin ja 7 objektiivia, fisheyen mukaanlukien.

Nipsu ♥

Leila ♥
Kaikki aina nauraa mulle kun mä kerron niille mitä mä pelkään, tai kun ne huomaa että pelkään jotain. Mä pelkään tosi paljon asioita. En tiedä mistä ne on peräisin, tai suurimman osan syytä en tiedä. Pelkään mm. korkeita ja ahtaita paikkoja, ötököitä, erityisesti hämähäkkejä, viemäreitä, avonaisia putkia, uimalataissa olevia valoja ja suuttimia joista vesi tulee, neuloja, lääkäreitä, työkoneita, erityisesti traktoreita, jollakin tapaa pimeää ja sängyn alusia. Ja eikä tässä ole kuin puolet, jos sitäkää. Näistä esimerkiksi traktoreita pelkään, koska kun olin pieni asuimme kerrostalossa jonka huoltomies, joka aurasi tiet suurella traktorilla oli hullu. Kerran se ajoi tuhattajasataa ja huomas mut tiellä viime sekunnilla, mut siltikkin se kauha tökkäs mua kylkeen. Seuraavana yönä näin painajaista ja vaikka tavallaan olin hereillä, makasin sägyllä, näin äitini herättävän mua siinä vieressä näin kun se traktori ajoi mun yli ja kun se rutisti pääni lyttyyn mä heräsin kokonaan. Tän jälkeen oon pelännyt kaikkia työkoneita, etenkin traktoreita. No neuloja/piikkejä pelkään, vaikka naamaakin on lävistetty jonkinverran. Se kumminki on aiheuttanut jonkilaisia tuskan hetkiä ja tajun menetyksiä. En voi sietää piikkejä, edes hempparin ottoa sormenpäästä. Terveydenhoitajlla oli kerrn huisin hauskaa kun menin terveystarkastuksen ja hän käski mun istua korkealle baarijakkaralle ja sanoi sanan hemppari. Multa lähti niinkun naps ja tipuin siltä tuolilta alas tyylikkäästi pää edellä lattiaan. Ja arvatkaa vaan nauroiki se terveydenhoitaja. En tiedä mistä nää pelot johtuu. Kaikkiin on varmaan jonkilainen syy jossai, mut en jaksa ajatella niin kauas.


Sitten mulle on jostai tullut yllättäen jotai ihme neurooseja. Mä meen täysin sekasin niistä. Esimerkiks jos verisuoni on yhtään ihon pinnassa koholla ja mun sormi osuu siihen, ette edes haluu tietää millasen kohtauksen saan. Mä alan huutaa ja huitoo ku hullu. Mun tekis mieli repii se sormi irti, joskus revinkin sitä ja mä haluisin heittää sen osan mun ruumiist pois mikä siihen kohonneeseen verisuoneen on osunu. Sitten toinen asia on etten voi raapia mun kyynärtaipeita. Oon muutaman kerran alkanu raapia niitä ja raapinu ne kokonan auki niin, että ne tulehtu ja kaikki se iho siit pääst oli revitty pois. En vaa voinu lopettaa, enkä tuntenu kipua. Niin käy aina. Se on yhtä tuskaa kun nään jonkun raapivan kyynärtipeita, koska mua alkaa kutittaa omiin, mutten voi raapii. Koska jos lipsun raapimaan ni tiedän etten saa sitä loppumaan. Ja se raapimatta oleminen saa mut ahdistumaa ja sekoomaan täysin. Sama huuto ja heiluminen alkaa ja tärisen ja tekis mieli repii hiukset irti päästä. Kamalinta mitä tiedän on nää kaks asiaa joista en vaan pääse eroon, en sitten millään.


Sitten positiivistä: Jenna on Savonlinnassa! Mun muru, oma rakkauspakkaus.. Siis suomeks mun pikkuserkku, joka on vaan ihanin! Saan toivon mukaan viettää sen kaa paljon aikaa! Ja huomenna me mennään mun mummille, jossa on myös täti ja sen lapsi ja tietty mä ja Jenna. Voi sitä kälätyksen määrää ku meidän suvun naishenkilöitä on niinkin moni paikalla. Äänen käyttö kaakossa ja juttujen laatu huipussaan.

Kumminkin sain käskyn kirjoittaa hieman Eetusta. Noh Eetu on aika kiva ja se on pitkä! Sitten se on joskus aina tosi laiska, mitä mä nyt tiedän. Sit se on tänää dokannu yksin himassa, joka on noh.. tosi säälittävää, mutta hän ei ole ainoa yksinään oleskelijoita. Eetu on myös hätähousu. Se on inissyt mun kirjoutusvauhdista ainakin klo 23 asti, joten voi tätä jutun määrää kun lause on aina sama. Mut ei täs muuta kun, että on se Eetu iha hot! ♥ ja niin, viimeksi kirjoitin Edistä ja heti hän olikin uusi mieheni joten, Eetu on vain kaveri! :>

3 kommenttia:

  1. eiks seitsemä objektiivii + kamera maksa aika paljon ? :D

    VastaaPoista
  2. sanotaaanko et vitusti liikaaa, mut suhteet! ni saa vähän halvemmal :D

    VastaaPoista
  3. Munkin silmään osu tuo järkkäri seittemällä objektiivilla :D Ootko varma että tarttet niin montaa, eiks joku peruszoom + fisheye + vaikka joku kiinteepolttovälinen ois jo aika paljon? Mut hei kerro lisää kamerasta, mikä merkki, mitkä objektiivit jne.? Haluun tietää! :D

    VastaaPoista