✰ Dreaming

Ensinnäkin kerron teille miten syvältä on se, että teen hirveällä työllä teille semi pitkän videopostauksen. Siirrän sen koneelle ja tantantaa! Blogger ei suostu lataamaan sitä ja sit viellä se katos johonki mun video kansiosta. Mulla kiehuu niinku yli pikku hiljaa! Että saatte nyt viellä jonkinaikaa odottaa sitä videopostausta, koska blogger.

 Mulla on lähipäivinä ollut mielessä kaiken laisia asioita, jotka askarruttaa mua oikein kunnolla. Ne asiat on tosi monimutkasia mulle käsiteltäväks. Ne saa välillä musta vallan ja vetää mun mielialan ihan pohjalukemiin. Viime yönä kun valvoin yksin pimees huonees kuunnellen musiikkii, mä kerkesin jo miettiä, että miks ei meilläki oo sellasta ajatuslähdepaskaa mihi Dumbledore tunki ajatuksensa revittyään ne ohimosta ulos. Kui helpottavaa olis vaa repiä väkivalloin ahdistavat ajatukse pois päästä ja ajatella mukavia. Ilman turhia ahdistavia asioita ja ratkaisua odottavia ongelmia.

Joskus mä elän omassa päässä ihan toista elämää, mitä mun elämä todellisuudessaan on. Mä saatan maata sängyllä tyynyjen seassa ja kuvitella millaista mä haluisin mun elämän olevan tai mitä mä haluisin tehdä. Mun elämässä olis niin paljon muuttamista. En vaan osaa tehdä asioille mitään, koska oon välillä niin aikaan mitään saamaton. Nytki eläisin sitä mukavaa elämää Helsingissä. Viettäisin aikaa kavereiden kanssa, valokuvaisin ja saisin käydä haluamillani tankotanssikursseilla ja elää 'isossa' kaupungissa rennosti omassa asunnossa omanlaista elämää. Mutta kappas vaan olin laiskapaska ja kusin totaalisesti kaiken.

Mä makaan kylmällä lattialla ja tunnen kuinka ikkunan raosta kylmä viima viiltää varpaissa. Mä mietin miks en tee asioille mitään. Miks en vaan ryhdistäydy, hanki töitä josta saisin rahaa ja voisin toteuttaa mun unelmaa. Jonku pitäis saada potkasta mua sen verran, että tajuaisin etten pääse eteenpäin ellen tee jotain.


Mä vaan ajattelen aivan liikaa. Liika ajatusten määrä aiheuttaa mulle liiallisen ajattelun määrän ja pakottaa mun ajattelemaan asioita joita en haluais, jotka tahtoisin vaan unohtaa. Se kaikki on mulle liikaa käsiteltäväks ja se aiheuttaa mulle ylimäärästä pahoivointia ja paniikkikohtauksia, kun tajuan etten ymmärrä jotain tai en voi tehdä asioille mitään. Haluisin vaa hiljentää itteni ja paeta itteeni johonki kauas välillä. Oon niin väsyny, oon niin täynnä tätä väsyneenä olemista. En tiedä edes mitä oon välillä tekemässä. Oon myös kyllästynyt olemaan aina surullinen ja masentunu. Täynnä haluamaan asioita ja ihmisiä, joita en voi koskaan saada. Haluun rauhan itteni kanssa edes hetkeks. Haluun olla ilonen ja ajatella vaan asioita, jotka ei aja mua johonki kuilun reunalle.


Miksi ihmeessä meillä haisee paistettu kananmuna?

Mä oon kyllä päättäny jo, että kesän alussa tapahtuu muutos mun elämässä. Vietän kesän niin rennosti ku vaan voi ja teen kaiken mitä mieleen tulee. -One life, live it. Sitten hoidan muutto asiat, toivon että saisin yhden ullakkoasunnon Kalliosta tai Sörnäisestä joita katsoin. Kun hintakin oli mun rahapussille sopiva. Se olis jo unelma, jos olis ullakkokämppä, oma rauha ja kaikki ne näköalat. Sitten lisäksi työpaikka ja koulupaikka olisi hankittava. Mut sen mä vaan sanon et en aio stressata asioista ennen kun on pakko!


Tänään mun oli tarkoituis mennä illemmalla ratsastamaan, käydä pitkästä aikaa pitemmällä vaelluksella. Kappasvaan pakkanen taisi pilata nekin suunnitelmat. Olisin vain niin halunnut päästä metsäteille yksin ja jutella siinä hevoselle, ainakin olisi joku luotettava jolle puhua. -Eihän se asioita voi vuotaa eteenpäin. Olisin myös saanut oivan tilaisuuden päästä illalla valokuvaamaan kaikkea matkalla, mutta mun tuuria, että eihän tietenkään onnistu mikään. Nyt vain toivon että pakkanen laantuisi illaksi sen verran, että pääsisin vaellukselle.

Huomenna mulla on myös hiustenleikkaus edessä. Ajattelin ainakin leikata enemmän hiuksia kerroksittain ja sitten otsiksen kanssa mulla onkin suuri ongelma. Mitä mä teen, leikkaanso tasaisen vai otsiksen vai mitä ihmettä. Ehkä huomenna otan vähän kerrassaan ja katson mitä näistä tulee. Itkenkö verta vai olenko tyytyväinen lopputulokseen. Itse omien hiusten leikkaamisen hyvä puoli.. Huonosta tuloksesta et voi syyttää kuin itseäsi ja hyvästä lopputuloksesta voit olla ylpeä itsestäsi.


Kuuntelin tuota yllä olevaa biisiä ja huomasin pian, että kyyneleet valui poskilla. Mun mieleen tuli niin paljon asioita ja ihmisiä, joita mulla on ikävä. Ensinnäkin mun hyvä ystävä, jonka kuolemasta on nyt pian kaksi vuotta. Se oli mulle yks tärkeimmistä ihmisistä ikinä. Kuinka pahalta musta tuntu sillon kun sain kuulla, ettei tulis enää ikinä olemaan niitä iltoja hänen kanssa, jutellen ja nauraen takan ääressä. Tai kesäöitä rannalla ilman huolia. Toisena mieleen tuli mun kissat Hupu, Lupu ja Viiru. Hupu kuoli noin nelisen vuotta sitten, mun syntymäpäivänä. Mä heräsin aamulla ja siin se oli mun sängyllä, pää tyynyllä ja niin rauhallisena. Seuraavana vuonna taas mun syntymäpäivänä, Hupun sisko Lupu... Samassa paikkaa yhtä rauhallisena. Viime syksynä Viiru sairastu ja se yritti taistella viel kauan sen jälkee, mut lopulta se ei enää jaksanu vaan seki pääs täältä pois. Nyt kaikki on samassa paikassa, eikä ne oo yksin. Pahinta on se, että ystävän hautajaisissa mä lauloin tän kyseisen biisin. Se miltä tuntu laulaa itkiessä, kun toinen o menny pois. Ja väkisin ajatteli biisin sanoja ja tuli kaikki muistot mieleen. Kissojaki haudatessa tää biisi soi samalla ja kui pahalta se tuntu. Mut samalla ne kaikki hyvät muistot vaa tuli mieleen, minkä takia mua itkettääkin. Ku en saa enää elää niitä hetkiä koskaan.
Se että jotkin ihmiset voi ajatella 'miks ruikuttaa joidenki kissojen perään, ne on vaa lemmikkei' niin voin sanoa, että painukaa te kaikki vittuun. Mulle kissat, lemmikkieläimet yleensä on sama asia kuin perheenjäsen!


'meniks tää nyt vituiks Jenni'

Tuo biisi on tavallaan huvittava. Tässä huomiseen mennessä teen sen toivepostauksen vaatekaappini sisällöstä ja lempivaatteista... Ja mitä muuta siihen sitten kuuluikaan. Blogini on saanut jo yli 80 lukijaa, joka on mulle huima määrä! Mutta kun 100 lukijaa tulee täyteen niin lupaan teille jonkun special-postauksen ja mahdollisesti kuvaan teille laulu-videon, joten sitä odotellen... kuittaan tältä kertaa.

4 kommenttia:

  1. voi ihana postaus taas kerran :) oon samaa mieltä tosta lemmikki jutusta, jos joku sanoo että MITÄ VÄLIÄ JOLLAIN ELUKALLA voi painua helvettiin. mutjoo, voin sanoa että mulle on käynyt sama juttu ton videon lataamisen kanssa bloggeriin -.- latasin sitä videoa ihan HELVETIN kauan bloggeriin, ja TIDIM sehän ei edes ilmesty koko paskaan :D ilmesesti se täytyy laittaa youtubeen ja sieltä blogiin :)

    VastaaPoista
  2. sulla on tosi kattava blogi ! aika menee aivan siivilläkö uppoutuu lukemaan näitä, sulla on tosi hyviä mielipiteitä ja erotut massasta: ) Sun kannattais kyllä harkita ihan jotaki kirjallisuutta niinku ammatiks, kirjotat sen verran elävästi ja mukaansa tempaavasti !=) jatka samaan malliin, täällä on yksi lukija lisää !: )

    VastaaPoista
  3. Tiina: joo ajattelin kanssa laittaa youtuben kautta, kunhan teen uuden videopostauksen. koska entisen jutut on jo nyt vanhoja :D

    Anonyymi: kiitos, mahtavaa että pidät! =)♥ ja kyllä olen harkinnut iha öö mikä se oli joku kolumnikirjottaja ihme juttu shaiba jotain ammatiksenikin. Media-alaa alan opiskella syksyllä, joten sitä kautta myös mahdollisuus siirtyä sitten niinku kirjoitus hommiin sun muuta =)

    VastaaPoista
  4. suosittelen kyllä lämpimästi ! mediapuoleltahan on helppo erikoistua eri paikkoihin, joten aivan loistava valinta !=)

    VastaaPoista