★ It feels so unreal

Ensimmäiseksi tässä nyt muutamia asioita kuvilla kerrottuna. Joka kuvassa on neljä asiaa kyseisestä asiasta mitä tahtoisin tai mistä pidän. Tälläisiä tulee luultavimmin tulevaisuudessa enemmän. Ylipäätään Aion käyttää kameraa enemmän itse, sillä viime yönä mulle iski jonkinlaine tarve valokuvata kaikkea kaikkealla.






Siinä nyt muutamia joita jaksoin tehdä aamun varhaisina tunteina. Mun unenlaatu ja pituus on tosi vaihtelevaa. Muistan joskus iha pienestä pitäen, ku mun unenlaatu oli tosi heikonlaista. Mä heräilin öisin monia kymmeniä kertoja pienimpäänkin raksahdukseen. Naurettavaa se oli, sillä seinän toisella puolella rappukäytävässä jos joku painoi valokatkasijaa, se pieni napsahdus herätti minut hetkessä. Jonkun yskäisy, askeleet, tuulen humina, ikkunan rasahdus, naapuri tai joku kääntämässä kylkeä ja se yltiöpäinen peiton rapina siinä samalla. En saanu unta koskaan kunnolla. Kävin kaiken maailman kokeita läpi, mikä siihen auttaisi, mutta mitään ei selvinnyt. Pari vuotta sitten sain unilääkkeet, joita aloin sitten käyttämään. Se oli ihme, kun uni tuli hetkessä enkä herännyt enää mihinkää. En ees herätyskelloon, joka tuhosi koulussa käynnin. Samalla unilääkkeet vaikuttivat alitajuntaani ja aloin nähä joka yö mitä kummallisempia unia, kuten puhuvas lihapulla joka käski minun pysyä poissa koulusta. Se on ollut mieleenpainuvin uni ehkä aikoihin, hieman pelottavaa. Ei ollut yhtään yötä ettenkö olisi nähnyt jotai sairasta unta ja pian unet muuttuivat kamaliksi painajaisiksi ja lopetin unilääkkeien syönnin. Lopettamisenkin jälkeen unenlaatuni parani huomattavasti, sillä en herännyt edelleenkään lähestulkoon mihinkään. En edes herätyskelloon, sillä olin oppinut painamaan unissani torkkua, oli kello sitten toisessa huoneessa tai korvani vieressä. Outoa kylläkin, nykyään nukun jopa 14tunnin yöunia, jotka ovat minulle aivan normaaleja. Unirytmini on päin hevonvittua, eikä sen korjaaminen onnistu, sillä aina joku päivä onnistun kääntämään sen taas aivan nurinpäin. Olis kiva jos joskus vois nukkuu niinku normaalit ihmiset.

Mullon ollu hirvee stressi tän blogin kanssa, kun tuntuu etten kirjota tarpeeks. En varmaan kirjotakkaan, kun on ollu näitä jopa viikkojen taukoja. Syynsä siihenki; kun ei mun elämässä tapahdu mitään niin usein että voisin kirjottaa jotakin jännää teille. Siks aina teen näitä vähemmän jänniä postauksia. Talvi ei oo antosinta aikaa kirjottaa, etenkään jos asuu jossai tälläsessä korvessa niinkuin minä.
Onneks tähänki saadaan muutos kesäkuun ensimmäisellä viikolla viimestään, kun muutan pois pois pois. Pääsen takaisin pk-seudulle ja tällä kertaa ihan ikiomaan asuntoon. Enää pitäisi saada työ-/opiskelupaikka, jompikumpi tai mielellään molemmat. Nimittäin limääräinen raha ei olisi pahitteeksi.

Tänään kumminki Hennu tulee meille viikonlopuksi. Lähinnä olen tyytyväinen että saa valokuvata ja uusia, laadukkaampia kuvia ja tietysti juttuseuraa. Ihanaa, kun edes joku vaivautuu tännekkin joskus eikä mun tartte aina kuluttaa kaikkia rahojani kiertelemällä ympäri Suomea kaikkia moikkaamassa. Vaikka asunkin korvessa ei se sano ettei täällä sais käydä tai ettei täällä olin tekemistä. Jos mulla ois joku kaveri joka tääl kävis, tai kun on niin kyl me aina tekemistä keksitään. Ei voi käyttää tekosyynä 'siellä ei oo mitään' tai 'asut siel korves', koska voin yhtä hyvin sanoa , että te asutte korvessä, en minä. Mutta onneks edes Hennu käy täällä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti