★ Hey boy, I miss you

Mullon ollu täs nyt reilun parin kuukauden mittanen hetki, jossa oonmiettiny mitä mä elämältä haluan, kuka oot ja mitä mä aion. Vaikk oon miettiny näit asioit jo kaks kuukautta, en saa asioihin mitään selkoo. Kaikki on sekasin, yksinkertasesti vaan niin sekasin. Mut mä päätin, että mä alotan kaiken nyt alusta.....

Ensimmäinen tärkee asia on nyt, että onko mulla motivaatioo alottaa opiskelu syksyllä tai jo enne sitä. Kevään yhteishaut alkaa jo kohta ja mulla ei oo pienintäkää hajua mitä aion tehdä. Opiskelenko vai en? Luultavimmin otan itteeni niskasta kiinni ja haen johonki pk-seudulle opiskelemaan ja sillee. Pitäs vaa löytää se asunto. Tosin olin aikeissa muuttaa pk-seudulle takasi jo enne maaliskuunloppuu, mutta kuoron kautta pääsen taas oopperajuhlille kesäks töihin kaiketi ni varmaan oon kesän jumissa täällä korvessa, ellen saa parempaa työtä jostai muualta. Kesällä pääsen varmaan sitten Roomassakin käymää kuoron kans.


Mulla on ikävä kesää. Tänää istuin varmaa tunnin istumas sängyllä omasssa huoneessa, tuijottellen ulos ja miettin mitä kaikkee viime vuosina onkaan tapahtunu. Etenki viime kesä, kun mulla ei ollu kesätöitä niin mulla oli aikaa kaikkeen muuhun. Sai uusia kavereita, juhlittiin, käytiin uimassa, syötiin jäätelöö ja mikä parasta; me vaa hengailtii kavereiden kanssa tekemättä mitään. Saatettiin istuu puistoissa ja jutella ilman minkäänlaista kiirettä mihinkää. Kesällä oli myös jos jonkinlaisia synttärikemui ja vaikka mitä erilaisia tapahtumia ja festareita, joissa oli aina iha super kivaa kavereiden kanssa! Aina kesän lopussa, kun ollaa viimestä kertaa jossain puistossa istumassa iltaa, kun ilma on jo sen verran viilee et alkaapaleltaa, sitä miettii miten kaikki tulee muuttumaan talven aikana. Jotenki talvellä kaikki erkanee toisistaa jollai tapaa ja muuttuu enemmän ehkä itsenäisemmiks. Ehkä se on se kylmyys ja pimeys, etteu vaan huvita lähtee mihinkää ennen kun alkaa ilmat lämpenemään, mut se on harmillista et jotku kaverisuhteet vaan kuolee talven aikana tahtomatta, ainakin jos jompikumpi osapuoli ei oo tarpeeks aktiivinen pitämään yhteyttä.

Oon myös huomannu kui paljon oon kesän aikana ja se jälkee muuttunu ihmisenä. Mun mielipiteet ja näkökannat asioihin on muuttunu hyvin paljon. Osaan nyt kattoo paljon laajemmalta alueelta asioita, joka ehkä helpottaa joidenki asioiden päättämistä ja ongelmien ratkaisuja. Osaan myös ajatella nykyää enemmän muita ku vaan pelkstään itteäni. Yhdessä vaiheessa ajattelin vaa itteeni ja tein kaiken niin että kaikki olis vaan mulle parhaaks, onneks lopulta tajusin kui itsekäs olin. Myös yleinen puheeenaihe FORMPASKASPRINGISSÄ on tullut siitä kun  sanon, että jos mulla on ihmisille sanomista jostain niin saon kyllä sen päin naamaa, niin johan sieltä joku tulee valittamaa kuinka tekopyhä olen, että mäkö jtn sanosin päin naamaa. No niin se vaan on. Kyllä, myönnän että olen puhunut ehkä paskaa tai sanou jotai tosi ilkeesti seläntakana, mut ihmiset muuttuu ja mä tein niin. Oon oppinu sen et ihmisii on vaan parempi kohdella niinku haluut niiden kohtelevan sua, tosin eihän se täällä voi toimis, koska aina on joku vänkäämässä vastaan ja yrittämässä pönkittää omaa itsetuntoaan yrittämällä lytätä muita maanrakoon.... Joka muuten vähiten sitten onnistu formpaskaspringissä!

Lähi päivinä mun elämässä ei oikeestaan oo tapahtunut yhtään mitää. Ainoa asia mitä sain aikaseks oli, että kävin kummia ja kummipoikaa moikkaamassa keskiviikkona ja sain taas yliannostuksen teletappeja. Kävin mä myös eilen kaupassa!Sit kävin ulkona kuvailemassa joskus aamu neljän aikoihin. Mun unirytmi on ollu nyt ihan hukassa siitä lähtien ku lopetin koulut.. Tai no jos tarkemmin ajtellaa ni se on ollu  vähän aika, etenki sen jälkee ku muutin kaks vuot sitte ekan kerra omaan asuntoon. Sit se tais pyörähtää lopullisesti ympäri ku asuin Jontun luona sen kolme viikkoo. Siihen jäi samal sit se mun koulunkäyntiki. Noh nyt päätin päiväl et tänää tai siis eilen mä muutan unirytmin takas normaaliks. Olin valvonu edellisen yön ku heräsin edeltävänä iltana ysin aikaan ja tietty sit eilen nukahdin päivällä kahden aikaan ja nukuin neljä tuntia ja tässä tulos. Istun vielläkin dataamassa, pirteämpänä kuin koskaan! Voin vaan sanoo että huominen päivä jos menee nukkuessa niin voin kuvitella kuinka hauska on mennä maanantaina keskustaa neljän aikaan ja kuoro harjotuksiin!

"Jos kaikki sun miehet kasattas kiloina sun vyötärolle, olisit kuollu jo läskeihis!"
^lausahdus vanhasta päiväkirjastani... lol 

Niin, oon nyt tässä jonkun aikaa taas pitäny ruokapäiväkirjaa ja kirjannu kaikki mitä syön ylös ja yritän pysytellä nyt terveemmällä ruokavaliolla, kun tuntuu että en syö mitään terveellistä. Tai tarkemmin ajateltuna en syö yhtään mitään. Eikä oikeastaan kiinnosakkaan syödä, kun ei vaan yksinkertasesti ole nälkä. Rakastan ruuanlaittoo niinku iha älyttömästi ja haluun tehdä aina kaikkee hyviä kasvisruokia, mut koskaan en sit lopulta haluu syödä niitä. Sit ne jää aina syömättä, kun meidä perhees muut ei oikeestaan syö mitään ns. kaninrehuja.

Ens viikolle mulla ei oikeestaan oo suunitelmia... Tai ehkä onkin. Maanantaina olis tarkotus mennä Karon kanssa keskustaan ja sen jälkeen kuoroharjoituksiin. Tiistaina olis sitten tanssiharjotukset ja saa nähdä miten ne menee, jos tää kamala flunssa ei lähde siihe mennessä pois. Keskiviikkona olis tarkotus olla Oton kanssa ja mennä sen luona ehkä käymään ja kattoo joku leffa. Sit torstaina joko nukun kotona tai lähden jo stadiin. Luultavimmin lähden jo torstaina, jos yöpaikat sun muut saa järjestettyä. Sitten stadissa olis tarkotus nähä muutamia ihmisiä pitkästä aikaa, mitä odotan innolla! On nimittäin aikaa siitä kun viimeksi ollaan nähty!

Tässä viime päivinä oon miettiny et miten vuodet menee nopeesti ohi. Ei kerkee edes huomata kui paljon aikaa menee hukkaan kun vaan nukkuu ja istuu kotona. Mitä kaikkee siinäki ajassa kerkeis tehdä. Noh kumminki, kuinka hirveeltä tuntuu, että kesällä mäkin täytän jo 18v. Se on outoo ajatella, että tavallaa sit mä joudun hoitaa kaikki asiat ite. Vaikka tähänki mennes ne jo hoitanu yksien asues, tosin oon niin aikaansaamaton ettei siit mitää oikeestaa välillä tullu. Mut se että pari vuotta ja oon jo kakskymmentä. Kui nopeesti seki aika menee.... Ei vaan jaksa ymmärtää, vastahan mä olin viis vuotias.
 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti