✰ How am I supposed to feel when you're not here?



Viikonlopun aikataulu oli kiireinen eikä oikein tienny et mitä kerkeis tekee missäkin välissä. Jossai vaiheessa oli olo ku Star Wars:n Darth Vaderilla. Ihana synkkämieli, mustaa mustan jälkeen ja tekis mieli tappaa eräs Luke Skywalker. No kumminki, perjantaina suurin osa porukoista lähti Porvooseen Jepin vuolaukkukekkereihin ja ylläripylläri mulla ei ollu rahaa lähtee. No sit hengailin perjantain stadis Lindan kanssa, josta sit menin Keravalle missä oli tarkotus nähä Jeree ja Ulii, mut näinki sit vaan Jeree ja jotai se ihme kaveria. Jäin sit Keravalle yöks ja siel seuraavana aamuna lähin takas stadii. Lauri soitti et se oli stadis jote olin Laurin kans siin enne kun Linda ja muut tuli ja piti mennä Hennuu, Ippee ja Ninnaa vastaan. Lauriiki näin pitkäst aikaa, oli sitäki hirvee ikävä. Lauantaina ei oikeestaan tapahtunu yhtään mitään. Me vaan hengailtiin ympäriinsä ja valitettiin ku ei oo rahaa eikä ruokaa, eikä mitää fiksuu tekemistä. Illal kaikki lähti omii yöpaikkoihi ja meitsi meni Hennun kans sen hotellihuoneesee, jossa oli aivan ihana ikkunalauta. Siin sit istuskelin loppuillan juode fantaa ja katellen ikkunast mite autot meni ohi ja niiden valot valais pimeetä katu, jossa humaltuneet ihmiset käveli huojuen baareista ja lähi pubeista pois. Istuin siin ikkunalaudal myöhään yöhön ja mitin asioita. Mietin ehkä jopa liikaa, ku tunsin mite mun pää alkaa täyttyy kaiken maailman ajatuksista, joka on vaa liia raskait käsiteltäväks. Siin meni tunnit nopeesti mietties, kunnes nukahdin. Nukuin yön hyvin siin ikkunalaudalla peiton alla ja heräsin aamulla ku katulamppu häikäs suoraan silmiis. Kello oli vasta kuus aamulla. Siit sit kömmin sänkyyn ja jatkoin viel unia.

Sunnuntaina heräsin puolenpäivän aikaan. Ensimmäisenä ryntäsin suihkuun ku tajusin et tulis kiire. Olin sopinu Karon kanssa et nähtäis yhen aikaan kampissa josta sit lähettäis Bullet for my valentinen keikalle jonottaa. No onneks Karo soitti että ne käy hotellilla ennen sitä, joten sain enemmän aikaa valmistautumiseen ja tappeluun hiusten kanssa. Siinä sitten omassa pienessä päässä kirosin kaikki maailman ihmiset, oska Escape the fate joutu peruuttaa keikan, koska basisti vierotukseen. No tottakai se on mun tuuria, että just se itä nimenomaan olin menossa kattomaan ni peruuttaa koko keikan. Tack så mycket! Noh lohduttauduin sillä, että sentään edes Bullet...

Päästiin sit lopulta jäähallille joskus kahen aikaan, ja ah ensimmäinen huomio... Oli ihan helvtin kylmä. Siinä sitte kirottiin sitä kylmyyttä seuraavat viis tuntii ja lopulta se odotus palkitti ja päästiin sisälle. Mut eipä siinä kaikki. Lämppäriks ETF:n tilalle oli tungettu joku The man-eating tree.... "we are the man-eating tree... yeyeeeyyeyeyeye. Helsinki onks teil kivaaa?!" ..... NO EI VITUSSA OLE! Mua otti niin päähän se mitä paskaa ne soitti. Melkein ku jossai Lordin keikalla tai Teärsbetonia englanniks väännettynä. Ja tietenki soittajat oli niin rumia ja engalnnin lausuminen jotain niiin kamalaa että hallujah! Sen puolen tunnin kidutuksen jälkeen vihdoin... VIHDOIN me saatiin se odotettu bullet lavalle! Sit se oli menoa.... Pompin ja hypin ja huusin minkä pystyin, ja niin teki myös moni muu. Ei voinu olla huomaamata siin ku hypittii mun varpaille. Mut ei se mua häirinny... hypin takas! Olin niin kikseis siin vaihees ku ne alko soittaa tears don't fall.a ja last fight:a!! Aluks keikkojen pitit oli mitäänsanomattomia, mut sit ku alko tapahtuu ni sit kans tapahtu. Ei ollu kyl itellää tarkotus pittaa, mut joku tönäs mut sinne keskelle rinkii ni pakkoha se oli sit. Joku potkas jalkaan ja kaaduin, sit joku tallas saman jalan päälle.. Siihe perää joku tallaa selän päälle. Ah sitä rutinan määrää. sit ku olin just päässy ylös ni nään vaa läskin tulevan mua kohti kyynärpää edel ja suoraa leukaan. Leukaluut otti vähä osumaa ja silt se nyt tuntuuki ku niit saa koko ajan olla rusauttaa ja hakkaamas paikoilee ku ne vähä lonksuu suuntaa jos toisee. Sit yhes vaihees itte löin kyynärpää edel jotai vahingos suoraa naamaa. Vissiinki osu nenää ja sain silt jonku vuotaa verta koska huomasin, että kyynärpää oli veres, mut mistään ei itelläni tullu verta... trolololooo. Keikan aikan näin suhteellisen paljon tuttuja, ja kaodotin lähes kaikki kaverit sen keikan aikana  pitatessa. Keikka oli aivan mahtava ja kuvia sieltä tulee täs täl viikolt ku saan ne aikaseks tänne laitettuu.


















Kaikista asioista mua on lähipäivinä mietityttäny, miks joku luulee, että väkivalta ratkasee jotain? Miks aina ensiks pitää lyödä tai olla satuttamas jotai. Asioille on aina parempi ratkasu kun väkivalta, itsetuhoisuus tai vastaava. Mä en vaan käsitä. Jotku haluu et niit satutetaa, mut ne ei kai vaan nää niiden näkökulmaa jotka on joutunu joskus satutetuks, hakatuks tai jollai taval väkivallan uhriks. Ne ei nää sitä kipuu ja sitä tyhjää kohtaa sun sisäl, sitä luottamuksen puutetta ihmisiä kohtaan minkä se kaikki vakivalta ja kaikki satuttaminen on aiheuttanu. Mua itteeni alkaa oikein ahistaa kun jotku puhuu siit kui ne uskoo et väkivalta tai kuolema on jonkinlainen ratkasu, mitä se ei todellakaan ole. Se ei ratkase mitään. Se joko pahentaa asioita tai jättää asian selvittämättä siihen pisteeseen missä se oli eikä se muutu siit mihinkää, etenkään siihe toivottuun parempaan suuntaan! Jos sais yhden asian poistettuu maailmasta, ni se olis väkivalta. Kaikki paha mitä se on aiheuttanu ja tulee aiheuttaa...

Ja joskus kun tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Kaikki paska tulee kerral niskaan, niinku musta just silt tuntuu.. Ei tarkota sitä, että kaikki ois menetetty ja pitäis alkaa miettimään pahinta, tai kuinka millää ei oo enää mitään väliä, kun just sillon kaikki asiat merkitsee jotai. Sun on tehtävä asioille jotai, että pääset jatkamaa eteenpäin. Saat sen kaiken paskan pois sil niskast ja unohdat kaiken turhan ja jatkat elämää tuntu se sit kui vaikeelta vaan, niin ei pitäis luovuttaa. Mäki oon nyt tässä, vaikka mun elämäs on ollu niin paljon vastoinkäymisii, mut en anna niitten viedä mun elämäniloo kokonaan, vaikka hetkittäin tuntuu, ettei missää oo enää mitää. Mut aina meillä kaikilla on jotai minkä takia jaksaa yrittää jatkaa eteenpäin.



















Se on jännä myös miten kesällä ihmiset on ilosia ja kaikki kavereiden kanssa puistoissa ja ilosella mielellä tekemässä kaikkea muuta kun sisällä dataamassa, pelaamassa tai vaan telkkaria tuijottamassa. sitten ku on syksy, kevät tai talvi... Ihmiset on masentuineita ja on vaan sisällä tekemättä mitään. Ihmissuhteet ja sosiaalisuus kärsii. Mikä sais meidät kaikki piristymää näinä aikoina ja tekemään yhtä paljon asioita niinku kesäsin lämpiminä aurinkoisina päivinä? Ei vaan oo hauskaa kattoo ihmisiä pimeinä iltoina masentuneen näkösinä miettimässä, mitähän jos.. mutta ei sittenkään.

Ei vaa pää kestä tällästä. Mietin asioita nykyään aivan liikaa... Ehkä viellä joku päivä keksin kaikelle selityksen, joka muuttaa kaikki asiat parempaan päin. Mut täs joku pv ku kerkeän niin teen postauksen viikosta tiivistettynä pelkkiin kuviin, joka jättää teillekkin hieman miettimisen varaa, että mitä misä ja milloin. Huomenna meen itte jonkun bändin treenikämpälle kokeilee onnistusko yhteisyö ja os pääsis laulamaan siihen, mut sen näkee sitten huoenna. Pieni paniikki jo valmiiks, että mitäköhän tulee laulamisesta mutta jaa. Ei pidä miettii liikoja....

Mut asiasta kukkaruukkuuun tänää oli yks mu parhaimpii päivii ku  oltiin finnkinos Hennun kans menos kattoo Paranormal Activity 2:sta ni just menos sillei et jee ostetaa poppareit ja joku juoksee muapäin tyylii ja hymyillen moikkaa söpösti.... Se oli Duudsoneiden Jukka! Olin et et wtfwtfwtfäääiiiuuaaooooh! Ja sit viel siit oi menee sen peräs Jasper Pääkkönen! Kaks sellast ketkä on päässy mun yhdelle mahtavista listoista esim. hoteimmat, juoksee mun ohi! Sit mentii jonoo kassalle ni ne on meidä ees! Ah ne perseet. Ne otti suffelipuffin, poppareit ja limuu ja ne oli menos kattoo yksityistilaisuuteen sitä uusinta Harry Potteria. Sit käännyin kattoo sivule niin siinä oli Mikkoo Leppilampi.... Mua alko vaa naurattaaa ku tuli mielee ku näin se kerra iha kännis stadis ja huusin "Mikko Leppilampi iha KÄNNIS!" sit se käänty kattoo ja moikkas... trolololooo. Mutjoo rauhotun. Oon vaa happy et ne näin!
















There's a fire in your eyes
And I hope you'll let it burn
There's a scream in your voice
And I hope you will be heard
There's a fire in your eyes
And I hope you'll let it burn
Until you're heard, you're heard
Seventeen is just a test
Yeah and I would recommend
That you live with no regrets
And even if it seems
Like the world is crashing on you
You shouldn't let it hold you down
Shouldn't hold you back oh no, woah
Don't worry you'll show them

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti