★ Back in to your wnderland

Nonii ensiksi pahoittelen sitä etten ole aikoihin postaillut tänne. Ei vaan oo yksinkertasesti ajatus blogin kirjottamisesta oikein inspannu, koska pää on ollu niin sekasin kaikkien asioiden takia, ettei yksinkertasesti enää pää kestä. Nyt sit lopulta alkaa asiat hieman selkenee ni päätin olla reipas ja kirjottaa nyt jonkinlaisen postauksen...

Tässä viikkojen aikana on tullut juhlittua iha kunnolla. Varmaa vähän liikakin, koska koulu kärsi siitä jokseenki ja lensin muutamalta kurssilta ulos. Tämäki johtu lähinnä siitä että olin taas ennen syyslomaa kipeenä, pahemman kerran. Onneks on iltalukio ja kesäluki, jossa voin suorittaa rästiin jääneet kurssit. Noh juhlimiset sikseen, sillä nyt oon ettimäs itelleni ihan omaa kämppää... taas vaihteeks. Tänään ois esittely parissa kämpässä, toine Helsingissä ja toinen Espoossa. Niitä olis tarkotus mennä kattomaan ja toivottavasti saisin niistä toisen ainakin, sillä tartteen asunnon. Ei toisten nurkissa asuminen oikein innosta. Toisessa noista asunnoista, vai olikohan kenties molemmissa oli kylpyamme! Voiko nainen enempää toivoo kun kylpyammeen. Ei voi! Kui ihana ois oma kylpyamme. Mua vois nähä enää muualla ku istumassa kylpyammeessa.
Mä niin ootan sitä hetkee kun saan vihdoin vaatteet kaappiin ja tavarat hyllyille ja telkkarit paikoilleen... Saan sisustaa kaiken itte ja olla niinku haluun! Ei oo solukämppien ärsyttävii kämppiksii tai vaaraa et rikon jtn ja joku suuttuu tai joku valittaa ku on tahra pöydässä. Kun saan kaiken sen, on aika pitää suuret tuparit yhdistettyinä pikkujouluihin! Juhlitaaan taas yömyöhään, ilman minkäänlaista kontrollia sen hyvänolontunteen suhteen!
Ainoo asia koko asumises on se, että pk-seudulla on korkeet vuokrat. Kyseisien asuntojen vuokra on vajaa 500e. Se on jo kahdes kuuakudes tonni. Se on ihan sairaan paljon, että voi vaan kuvitella mitä kaikkee sil rahal sais jos ei vuokraa tarvitsis maksaa. Noh maailma on kallis paikka....




Minä,
Masennus ja
Mieltäni
hallitseva alemmuus.

Kaikki mitä minulla on.


Siinä lyhyesti se kaikki mitä mun mielessä on pyörinyt viimesinä viikkoina. Nää on taas näitä aikoja kun kaikki tuntuu menevän alamäkeen taval tai toisella. Mietin aluks et olisko tämä syysmasennusta, mut hups. Nythän on jo talvi! No kai se vaan aiheuttaa sen, ksoka en tykkää talvesta. On niin kylmä ja pimeetä ja viel kerran kylmä! Lumi on kyllä ihan jees, jos sitä ei oo ihan metritolkulla kaikkialla. Vaikka toilsaalta on pimeissä illoissa hyviäki puolia. Kotona voi vaa kynttilän valossa istuskella ja kirjottaa ajatuksia ylös. Se on vaa nii mukavaa.
Talvella tuntuu et kaikki kaverisuhteet viilenee. Osa syy voi olla tietysti se ettei voi hengailla kavereiden kanssa ulkona, puistoissa ja muuta. Pitää olla vaan sisällä, ellei haluais jäätyä ulkon pakkases. Myös se, että kaikki tuntuu olevan vaa laiskempia lähtemää mihinkää talvisin ja on niin kylmä et on mukavempi istuu sisällä, eikä vaivautuu edes kaverin luokse koska joutuu astumaa ulos kylmyyteen ja pimeeseeen. Oon myös huomannu et pimeellä mua itteeni ainakin väsyttää ihan koko ajan...



Oon huomannu et kaipaan mun elämään jotai jännitystä. Jonkinlaisen seikkailun esimerkiks risteily, ulkomaanmatka tai vaikka vaan ihan lähikaupungeissa käymistä. En vaan osaa olla paikoillani kauaa. Joskus meen vaan aina johonki junaradan varteen kattomaan ku junat ajaa ohi, satamaan kun alivat lähtee merelle tai istumaan johonki lentokentän luo rauhallisee paikkaan ja katon kun lentokoneet nousee taivaalle ja lentäää johonki kauas. Sillon vaan toivon et vois ite olla siinä kyydissä ja lentää täst perusankeesta arkielämästä pois ja ottaa hetki omaa aikaa vaan itelleen. Vois tehdä asioita rauhassa ilman minkäänlaista huolenaihetta tai kiirettä.
Se mitä haluisin lentokoneiden ominaisuuksista haluaisin itelleni on se, että osaisin lentää. Voisin vaa liitää taivaalla ja kattoo ihmisten tekemisii ja maailmaa välillä jonku muun silmin, toisestä kuvakuvalmasta. Voisin lentää vaikka lintujen mukana etelään, lämpimään pois tästä kylmästä Suomen talvesta... Se toive tuskin ihan heti kumminkaan tulee toteutumaa.



Hmm.. Joskus elämä vaan tuntuu niin päällepainavalta, että joskus tekis miel vaan jättää asiat siihen ja antaa kaiken vaan olla. Olla vaan jossai sängyssä, peitos alla ja tuijotella vanoja kuvia siitä miten helppoo lapsena oli. Kun mistää ei tarttennu olla huolissaa, eikä tarvinnu miettii mitä pitää tehdä moneltaki ja kuinka paljon rahaa on varaa käyttää päivässä. Kaiken hoiti aina joku muu. Olispa kaikki aina niin helppoo. Tai kumpa asiat hoituis itsestää....

Nyt kumminki on aika mennä nukkumaan. Tänään nään Veeraa ja sit menen kattoo niitä asuntoja ja käydä kelalla. Pitäkää peukkuja pystyssä että saan sen asunnon! Sit pääsette lukee postausta tupareista, pikkujouluist ja mun kämpästä ja näätte kuvii siitä!



En ole fatalisti,
olen realisti,
mun sisintäs
taaskin etsin,
Joskus tälle kaikelle
syyn keksin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti